Kumkvatti, tuo pieni omituinen sitrushedelmä, houkuttelee minua usein hedelmätiskillä. En vaan oikein ole keksinyt mitään kiinnostavaa käyttötarkoitusta sille. Tässä eräänä päivänä päätin, että ostan muutaman ja teen niistä jotain.
Sattuipa sitten sopivasti, että olimme päättäneet sekoitella sinä päivänä hieman drinkkejä. Googlailun tuloksena löysin Talia Buntingin blogista reseptin, joka toimi pohjana tälle kokeilulle. Kaipasin omaan juomaani hieman enemmän makua, joten lisäsin likööriä, sokeria ja kumkvatin. Juoma oli hurjan hyvää ja näitä tulee varmasti tehtyä jatkossa useamminkin.
Laita pestyt kahtia halkaistut kumkvatit ja sokeri shakerin pohjalle. Murskaa kunnolla survimella. Lisää alkoholit ja murskaa vielä vähän lisää. Lisää jäitä ja sheikkaa. Siivilöi lasiin jäiden päälle ja lisää soodavesi. Koristele rosmariinilla ja viipaloiduilla kumkvateilla.
Pikkelöidyt limet ovat parhaimmillaan ja pitihän niitä päästä maistamaan. Pikaisen googlailun jälkeen reseptin pohjaksi valikoitui Jamie Oliverin beef kofta-resepti, jota muokaten tein ruuan. Lisäkkeeksi pyöräytin raitaa kesyttämään kastikkeen tulisuutta ja naan-leipää… no, koska se vaan kuuluu mielestäni ehdottomasti intialaisen ruuan kylkeen. Jos haluat tehdä ruuan kasvisversiona, voit korvata lihakoftat esimerkiksi Härkis kofta pyöryköillä tai vaikka kukkakaalilla ja kikherneillä.
Itse ruoka on nopea valmistaa. Puolessa tunnissa ruoka on jo pöydässä, mutta naan vaatii oman aikansa kohotakseen.
Jos linssit ovat liemessä, huhdo ne. Sekoita kulhossa linssit, jauheliha, garam masala sekä ripaus suolaa ja pippuria. Sekoita käsin puristellen. Jaa seos neljään osaan ja muotoile kostein käsin jokaisesta osasta kolme pitkulaista kofta-pullaa. Paista koftat öljyssä kuumalla syvällä pannulla joka puolelta ruskistaen.
Laita tehosekoittimeen tomaatit, kuorittu ja pilkottu inkivääri, muutamaan osaan pilkotut kevätsipulit, puolikas chili (siemenillä tai ilman), korianteri varsineen (säästä muutama lehti koristeeksi), kurkuma, hunaja, currytahna ja kookosmaito. Sekoita kunnes aineet ovat tasaisia.
Kaada kastike kypsien kofta-pyöryköiden päälle ja anna muhia hetki. Mausta vielä tirauksella sitruunamehua.
Sekoita hieman kättä lämpimämpi vesi, hiiva ja hunaja. Anna herätä noin viiden minuutin ajan ja lisää sitten loput aineet. Vaivaa muutama minuutti. Taikinan pitäisi olla pehmeää ja tahmeaa, mutta kuitenkin selkeästi pysyä kasassa.
Anna kohota peitettynä pari tuntia tai kunnes kohonnut kaksinkertaiseksi.
Jaa taikina jauhotetulla pöydällä varovasti kuuteen osaan ja muotoile niistä ohuita leipiä painellen ja venyttäen. Älä käytä kaulinta, sillä se rikkoo ilmakuplat.
Paista leivät kuumalla paistinpannulla pari minuuttia puoleltaan. Voitele kirkastetulla voilla ja tarjoa lämpimänä.
Mies oli kipeänä kotona ja kysyi mitä tänään syödään. Vastaus oli jauhelihaa ja riisiä. Ilme miehen kasvoilla vaihteli pettymyksen ja hämmennyksen välillä. Tämä kuitenkin muuttui tyytyväiseksi hyrinäksi kun ruoka saapui eteen.
Tämän reseptin idea lähti kuvasta, jonka näin netissä. Tähän voisi käyttää possun sijaan esimerkiksi broileria tai sika-nautaa. Pelkkä nauta lienee liian vahvaa. Lisäsin ruokaan myös Vietnamin korianteria, jota löysin yllättäen lähikaupasta. Jännittävä kaislamainen yrtti. Pitkät kovahkot lehdet ja maku täysin erilainen kuin tavallisessa korianterissa. Istutin yrtin ruukkuun ja sehän lähti mukavasti kasvamaan. Katsotaan josko sille keksisi lisää käyttöä kesän aikana.
Pilko valkosipulit ja chilit. Jos haluat miedompaa, poista siemenet. Jos tulisempi on makuusi, käytä vahvempia chilejä esim rawit.
Paista chiliä ja valkosipulia hetki kuumalla pannulla öljyssä, lisää sitten jauheliha.
Kun jauheliha on hieman kypsynyt, lisää sokeri ja kastikkeet. Paista kypsäksi ja maista tarvitseeko liha lisää mausteita. Sekoita joukkoon thaibasilikanlehdet. Kyllä, koko puska sekaan vaan.
Tarjoa riisin, limen ja Srirachan kanssa
Opin juomaan Bloody Maryja vasta pari vuotta sitten. Ystävä tilasi juoman lounaalla ja sain maistaa lasista. Yllättäen tuo juoma mitä olin aina karttanut sellerinvarren ja tomaattimehun takia olikin hyvää! Kikka onkin maustaa juomaa tarpeeksi. Jos lasissa maistuu vain tomaattimehu, pitää lisätä worcester saucea ja Tabascoa. Kokeile rohkeasti, löydät varmasti itsellesi sopivan suhteen ja opit pitämään tästä perinteisestä krapulan kesyttäjästä.
Bloody Maryn voit koristella perinteisesti sellerinvarrella tai päästää mielikuvituksen valloilleen. Olen nähnyt kuvia, joissa juoman koristeena on ollut kaikkea katkaravuista pieneen hampurilaiseen. Itse pidän kurkusta sellerin kanssa, sillä tykkään nakerrella koristeita, mutta en pidä selleristä.
Vapaapäivinä on mukava touhuta vähän enemmän keittiössä. Onneksi pääsiäisessä on useampia vapaapäiviä, joten muuhunkin jää aikaa. Itse nautin siitä, että voin touhuilla ruuan parissa. Laitan musiikin soimaan ja uppoudun omiin touhuihini. Mies onkin monesti nauranut, että hänellä on man cave ja minulla on keittiö.
Tätä lammasta olen tehnyt usein. Yrttinen pehmeä maku on myös omiaan käännyttämään lammasta kammoksuvat ruokailijat. Jos haluat oikein pehmeän maun, käytä karitsaa. Lampaan aromiin tottuneille menee jo isompikin eläin. Tähän voi käyttää sisäfilettä tai ulkofilettä, ehkä paahtopaistikin saattaisi mennä, mutta vaatisi kyllä hieman pidemmän kypsennyksen.
Kevät on myös parsa-aikaa ja tuontiparsaa onkin jo alkanut olemaan tarjouksessa kaupoissa. Parsarisoton sijaan lampaan kanssa voisi tarjota muitakin risottoja. Ehkäpä vuohenjuusto- tai sitruunarisottoa? Myös polenta sopii mainiosti tähän. Kylkeen voisi tarjota vielä salaattia.
Yrttikuorrutettua lammasta neljälle
lampaan filettä nälän mukaan
4 valkosipulin kynttä
puoli punttia timjamia
neljä oksaa rosmariinia
(kourallinen lehtipersiljaa)
3-4 viipaletta vaaleaa leipää
2 kourallista parmesanraastetta (kokonaisesta parmesaanista)
oliiviöljyä
pippuria ja suolaa
Jos lampaassa on isoja kalvoja, poista ne. Hienonna valkosipulit ja kierittele lampaat niissä. Jätä maustumaan jääkaappiin yön yli. Jos unohdit, ei hätää. Lisää valkosipulit vaan kuorrutteen sekaan. Noin tuntia ennen kuin alat tekemään ruokaa nosta lampaat huoneenlämpöön.
Jos timjamissasi on kovat varret, irrota lehdet. Pehmeät varret voit hienontaa mukaan. Riivi rosmariineista lehdet ja hienonna nekin. Leikkaa leivästä kuoret pois ja raasta parmesan. Laita hienonnetut yrtit, leipä ja parmesan tehosekoittimeen (ja se valkosipuli jos se ei ole ollut lampaan kanssa viettämässä yötä), lorauta päälle oliiviöljyä ja kunnon ripaus pippuria. Hienonna ja tarkkaile tulosta. Seoksen pitäisi olla melko hienoa, muotoiltavan kosteaa, muttei öljyä valuvaa. Maista myös tarvitseeko se lisää suolaa.
Pyyhi valkosipulit pois lampaan pinnasta ja paista niihin ruskea pinta nopeasti kuumalla pannulla. Jos käytät ulkofilettä, paista niitä hieman pidempään. Jätä kuitenkin liha fileissä pinkiksi sisältä. Nosta fileet uunivuokaan ja levitä niiden päälle noin puolen sentin kerros kuorrutetta. Nosta fileet uuniin 250°C grillivastuksen alle muutamaksi minuutiksi, jotta saat kuorrutteeseenkin nätin värin. Tarjoa esim parsarisoton kanssa. (Resepti alla)
Kuullota sipulia hetki öljyssä ja lisää sitten riisi. Kuullota taas hetki ja lisää sitten viini. Kun viini on haihtunut ala lisäämään lientä, reilu desi kerrallaan. Sekoita risottoa jatkuvasti. Sekoittaminen erottaa riisistä tärkkelystä ja tämä saa aikaan risoton kermaisen rakenteen. Lisäile lientä kunnes riisi on kypsää, mutta jyvissä on vielä purutuntumaa. Siinä vaiheessa kun alat epäilemään, että riisi voisi olla kohta kypsää, on aika laittaa parsat kiehumaan. Keitä parsoja muutama minuutti, kunnes ne ovat pehmeitä, mutta napakoita. Nosta kypsät parsat vedestä, katkaise nupusta 5cm koristeeksi ja pilko loppu varsi noin 1-2cm paloiksi. Sekoita kypsän risoton joukkoon parmesanraaste, nokare voita ja kypsät parsat. Anna vetäytyä pari minuuttia ja tarjoile heti.
Viimeiset kaksi viikkoa on olleet ihan hullunmyllyä. Olen ollut menossa aamusta iltaan, messuilla, töissä, synttäreillä ja yli kolmen tunnin yhtiökokouksissa. Kaiken tämän lisäksi mies on potenut flunssaansa. Tästä syystä blogi jäänyt vähän huonommalle huomiolle ja perjantain drinkkivinkki jäi kirjoittamatta. Mutta nämä tattariletut ovat kiireen keskellä nopea ja maukas ruoka, väliinkin voi oikeastaan laittaa sitä mitä kaapista löytyy. Taikinan voi myös tehdä etukäteen. Se säilyy jääkaapissa ainakin seuraavaan päivään ihan hyvin.
Tein ohukaisista kaksi vaihtoehtoa, sillä toki halusin tehdä perinteista kinkku-muna-versiota, mutta löysin myös kaupasta upeita kuningasosterivinokkaita, jotka houkuttelivat tekemään myös kasvisversion. Molemmista tuli niin hyviä, etten voinut päättää kummasta pidin enemmän. Käytin näihin Comte-juustoa, mutta mikä tahansa voimakkaampi juusto sopii myös. Juustoa ei mene isoja määriä, joten siihen voi panostaa vaikka olisi pienemmälläkin budjetilla liikkeellä.
Sekoita kaikki aineet niin ettei taikinaan jää paakkuja. Anna taikinan levätä ainakin tunti ennen paistoa.
Lihatäyte
Comte-juustoa
pinaattia
kinkkua
creme fraiche
kananmuna
suolaa ja pippuria
Paista tattariohukainen voissa miedohkolla lämmöllä. Taikinaan pitäisi alkaa muodostua pieniä kuplia. Älä käännä lettua vaan ripottele pinnalle juustoraastetta. Kasaa keskelle kourallinen pinaattia, kinkkua ja muutama nokare creme fraichea. Voit joko rikkoa keskelle munan tai kuten itse tein, paistaa munaa kevyesti ensin pannulla. Mausta suolalla ja pippurilla. Käännä letun reunoja keskelle, jotta saat neliömäisen piiraan. Jos haluat kypsemmän munan, voit laittaa letun vielä hetkeksi kuumaan uuniin.
Paista sienet ja mausta ne suolalla ja pippurilla. Paista tattariohukainen voinokareessa kuten lihaversiossa. Raasta pinnalle juustoa ja levitä letun toiselle puolikkaalle pinaattia, creme fraichea ja sienet. Taita ohukaisen täyttämätön puoli täytteiden päälle ja taita sitten puolikas vielä puoliksi, jotta saat kolmiomaisen nyytin.
Vuosituhannen vaihteessa olin työharjoittelussa Jarmo Laitisen opissa, silloisessa ravintola Pääkonttorissa. Tuolla opin suunnattoman paljon jälkiruuista, suklaasta ja leipomisesta. Hienoa aikaa, vaikka urasuunnitelmat tuolloin menivätkin uusiksi ruoka-aineallergioiden puhjettua.
Tämä leipä on ollut siitä lähtien aika ajoin ajatuksissa, mutta juuren puuttuessa en ole näitä leiponut. Nyt kun juuri on muuttanut taloon ja törmäsin reseptivihkooni tuolta ajalta, päätin kokeilla miten oma juureni toimisi tässä leivässä. Ja hyväähän siitä tuli! Mukavan pehmeää niin maultaan kuin rakenteeltaan. Täysin erilaista kuin aiemmin leipomani hapanjuurileivät. Tämä leipä on parasta tuoreena. Tässä siis resepti kaikkien kokeiltavaksi.
Sekoita muut aineet paitsi suola joko yleiskoneella taikinakoukulla tai käsin kulhossa. Vaivaa taikinaa kunnes saat aikaiseksi pehmeän pallon. Yleiskoneella hitaammalla nopeudella 10min tai käsin 20min. Lisää suola ja vaivaa vielä koneella nopeutta lisäten 5min tai käsin 10min. Anna kohota peitettynä 2h.
Kaada taikina pöydälle ja jaa se 2-3 osaan riippuen kuinka isoja leipiä haluat. Vaivaa taikinaa vielä hetki ja muotoile pyöreiksi leiviksi. Ripottele päälle jauhoja ja jätä kohoamaan peitettynä joko 2h huoneenlämmössä tai yön yli jääkaapissa.
Lämmitä uuni pelteineen 230°C. Nosta leivät kuumalle pellille, viillä pinta terävällä veitsellä ja laita pelti uuniin. Heitä vielä uunin pohjalle muutama jääpala ja laske lämpö 180 asteeseen. Paista leipiä 35-45min kunnes pohja kumean ääninen koputtaessa. Jos haluat, voit mitata leivän kypsyyden myös paistomittarilla. Tällöin valmiin leivän sisälämpötila on 96°C. Nosta valmiit leivät ritilälle jäähtymään, jottei pohja vety ja anna niiden jäähtyä kunnolla ennen leikkaamista.
Gastro Helsinki messut pidettiin Helsingin Messukeskuksessa 14. – 16.3.2018. Nämä messut pidetään kahden vuoden välein ja messuille on pääsy vain ravintola- ja ruoka-alan ammattilaisille. Harrastajille ei ollut mahdollisuutta päästä mukaan, eikä mitään kuluttajapäivää pidetty.
Itse olin paikalla torstaina ja perjantaina. Harmillisesti en ehtinyt kuuntelemaan kaikkia mielenkiintoisia luentoja, mutta muutamaan pääsin kuitenkin mukaan. Riedel lasitastingista ja natuviinitastingista tulossa juttua myöhemmin. Nyt siis yleisemmin siitä mitä messuilta jäi mieleen.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Hamppufarmi tarjosi erilaisia hampputuotteita snäkeistä suklaaseen ja proteiinijauheesta kahviin. Hamppufarmin tilukset sijaitsevat Marttilassa, Lounais-Suomessa ja heidän lisäkseen hamppua tuottavat 24 sopimusviljelijää. Tässä monikäyttöisessä superfoodissa on paljon omega-6 ja omega-3 rasvahappoja, niiden ollessa myös ideaalissa suhteessa. Maistatuksessa oli lähes koko valikoima ja mieleen painuivat paahdetut ja suolatut siemenet, proteiinijauheet, pehmeänmakuinen vihreä hampunsiemenöljy ja etenkin snaksit! Oih, nuo addiktiota aiheuttavat ihanat rouskuvat snaksit. Pussillinen katoaa hetkessä…
Edustaja vinkkasi myös kuorituista siemenistä, joista voi tehdä hamppumaitoa! Pitääkin joskus kokeilla millaista se on. Kuorittuja siemeniä olenkin käyttänyt aiemmin rahkan joukossa ja nyt sain mukaani pussillisen kokonaisia, jotka menevät ainakin leivän joukkoon.
Jännittävää oli kuinka paljon jäätelöä messuilla oli tarjolla. Oli lonkerosorbettia, tomaatti-basilikasorbettia, homejuustojäätelöä, mäntyjäätelöä, mozzarellajäätelöä ja vaikka mitä muuta. Tuntui, että minne tahansa menikin, jäätelöä oli aina vastassa. Mieleen jäivät etenkin jännittävä Suomen Jäätelön Mänty ja Peltolan ihanan pehmeät, säilöntäaineettomat puhtaat maut. Kesä lienee tulossa!
Dieta ja E.Ahlström esittelivät uusimpia tuulia kattausrintamalla ja huomioni kiinnitti se kuinka paljon tarjolla oli kuparin ja messingin sävyjä. Aterimet eivät siis ole enää vain kylmänsävyisiä vaan myös lämpimät metallin värit saapuvat kattauksiin. Kuulemma mustalla ja kuparilla leikittelevät lautaset olivat kiinnittäneet etenkin pohjoisen high end -ravintoloitsijoiden huomion. Jäämme siis odottelemaan kuinka laajasti nämä sisustuslehtien sivuilta tutut värit leviävät ravintolapöytiin.
Metos oli tuonut massiiviselle osastolleen muutamia jonoa aiheuttaneita laitteita. Messualueen laidalla osalla vieraista saattoi mennä ohi pyöriväpohjainen pizzauuni, jonka perällä paloi tuli. Eihän tämä ihme tokikaan sitä jonoa aiheuttanut, vaan pizzat, joita kokit pisteellä paistoivat. Saatoin hakea useamman palan…
Toinen jonoa aiheuttanut piste oli sushilaitteiden esittely. Automaattinen nigiri-pyörittäjä ja maki-rullaaja olivat sushikokkien apuna kun näitä herkkuja tehtiin messuyleisön mieliksi aina tasatunnein. Satuin onneksi juuri paikalle kun seuraavia alettiin kasaamaan. Siinä pari minuuttia viimeistelyä odotellessani oli jonoa muodostunut jo yli 20 ihmisen verran. Sushi tuntuu olevan edelleen kova juttu Suomessa, joten automaatit ovat varmasti tarpeen monessa paikassa.
Uudet ruokatuotteet
Hyönteisiä oli messuilla useammallakin tiskillä. Tietysti paikalla oli EntoCubeSamu-brändillään, mutta lisäksi hyönteisiä löysin myös Eat Grub:n proteiinipatukoista sekä yllättäen Viking Linen ständiltä! Viking Line tuo huhti-toukokuuksi laivoilleen hyönteisruokia vaihtoehdoksi à la carte –erikoismenussa ja maistatuksessa olikin sokerikuorrutettuja lokusteja suklaalähteeseen dipattavaksi. Suklaalähteen ympärillä kävi kova kuhina ja innokkaita maistajiakin löytyi. Eat Grubin proteiinipatukat olivat ihan perushyviä patukoita. Jos en olisi tiennyt niissä olevan sirkkoja, ei sitä millään olisi voinut arvata. Samun ständillä oli tarjolla sirkkapähkinöitä ja sirkkapatonkia. Kokonaiset sirkat pähkinöiden joukossa olivat hauska idea. Kiinnittää varmasti huomion esimerkiksi baarissa, vaikkakin osa ihmisistä saattaisi juosta kirkuen karkuun. Sirkkapatonki oli perusleipää. Ei niin kovin hyvää sellaista, mutta itse olenkin hapanjuurileipään hurahtanut leipähifistelijä. Vähän kyllä tekisi mieli tehdä itse sirkkaleipää tai jotain muuta jännittävämpää, mutta menekki oli yllättänyt Samut ja kaikki sirkat oli myyty loppuun kun menin niitä perjantaina ostamaan. Pitänee yrittää saada sirkkoja jotain toista kautta.
Hyviähän kaikki hyönteiset olivat, rapeita ja ehkä hieman pähkinäisiä. Hienosti toimivat suolaisena ja makeana.
Mielenkiintoinen vastakkainasettelu oli myös Vöner vs Vebab. Vebab on Helsingin Kalatalon vegaaninen tuote, joka on vehnäproteiini- ja kikhernepohjainen kebablastu. Maistoin tätä heidän tiskillään. Lastu oli hieman kuivaa ja suutuntuma oli kovin massamainen ja selkeästi huomasi ettei kyseessä ole liha. Vebab tarvitsee siis vielä vähän tuotekehittelyä. Vöner taas on täältä samalta kylältä, tuosta meidän lähipizzeriasta Kruununhaasta kotoisin oleva seitanpohjainen kebablastu. Vöneriä olinkin jo maistanut ennen kebabissa, mutta nyt maistoin sitä sellaisenaan pienellä kastikkeella. Vöner on ihan käsittämättömän hyvä tuote. Tuntuma on lihainen, ulkonäkö menee ihan kebabista ja makukin kohdillaan. Ihan heti ei pysty sanomaan onko kyseessä “huono” pizzeriakebab vai vöner. Ei ihme, että Vöner valittiin tänä vuonna VegeAwardseissa vuoden parhaaksi tuotteeksi. Vannoutunut lihansyöjäkin tykkää.
Jukkola Food maistatti omalla osastollaan Jukkolan Mustajussi -mustapippurituorejuustoa. Aivan täydellistä! Olen Valion Mustapekan tuotannon lopettamisesta lähtien kaivannut jotain hyvää korvaavaa tuotetta, sillä täydellinen pikakastike pihville syntyi yksinkertaisesti yhdistämällä paketti juustoa ja purkki kermaa. Ja nyt se on löytynyt! Mustajussi on tällä hetkellä kaupoissa myynnissä vain Pohjanmaan alueella, mutta saapuu maanlaajuisesti saataville toukokuussa. Juuri sopivasti kuumimmalle grillikaudelle. Pieni miinus Jukkolalle kovamuovisesta pakkauksesta.
Wine, Beer & Spirits
Tämä vuosi oli ensimmäinen kun kaikille messuvieraille oli pääsy Wine, Beer & Spirits -alueelle. Aiemmin tämä alue on ollut varattuna vain alkoholijuomakaupan ammattilaisille, mutta nyt muutkin pääsivät maistelemaan juomia ostamalla maistelulipukkeita.
Suomenlinnan panimon tiskillä hääräsi Jenni. Hän kertoi, että vaikka Kealakekuan myynti on ollut odottamattoman vilkasta, on se tehty kertapanona… ainakin toistaiseksi… Ehkäpä siis voimme elää toivossa, että tätä herkkua olisi tulossa vielä lisää? Maistoin muutamaa vakiovalikoiman tuotetta ja täytyy taas nostaa hattua panimolle. Piper Wit oli aivan ihana kesäinen belgityylinen vehnäolut. Raikas, vaalea ja ihan varmasti meidän kaapista kesällä löytyvä! Coyet Ale kuparisessa maltaisuudessaan vaati ruokaa seurakseen. Kuivan hedelmäinen Hoppe IPA oli juuri sitä mitä IPA:n pitääkin olla, katkeroinen ja yrttinen. Ja lopuksi Helsinki Portteri, joka lakritsaisuudessaan menee ihan jälkiruuasta. Saisinko kylkeen vielä palan suklaata kiitos?
Samalla Suppilog -osastolla Suomenlinnan Panimon kanssa oli myös Weekend Snacksin sipsit. Maistatuksessa olivat uudet WS-sarjan tuotteet, joissa on huomattavasti enemmän proteiinia ja vähemmän rasvaa kuin perinteisissa sipseissä. Za’atar-maustettu hummus, inkiväärinmakuinen linssi ja jalapenon- ja kermanmakuinen kvinoa snacks olivat kaikki hyviä, mutta jalapeno-kvinoa vei voiton. Nam! Kaikki tuotteet ovat laktoosittomia, gluteenittomia ja vegaanisia. Kannattaa napata testiin jos törmäät kaupassa.
Alkoholiosastolla huomion kiinnitti Shaman Spiritsin tiski komeine Laplandia pulloineen. Bilberry-vodka oli jo mainittu Gastro Helsingin sivuilla vinkkinä ehdottomasti tutustuttavana tuotteena, joten pitihän se käydä maistamassa. Ihanan mustikkainen vodka saa makunsa 570 grammasta metsämustikkaa jokaista vodkalitraa kohden, eli ei mikään esanssihömpötys vaan ihan ehtaa tavaraa. Tummaa, mustikkaista ja varmasti maailmalla hyvinkin eksoottista. Laplandialta löytyy myös mm lakka-, puolukka- ja xylitolvodkat, joten suomalaisuutta on nyt saatavissa pullotettuna. Toivottavasti tekisivät sarjasta maistelupakkauksen pieniä pulloja, jolloin tuliaisongelmat olisi kerralla ratkaistu. Iso peukku.
Toinen mielenkiintoinen tuote löytyi Ägräs Distilleryn tiskiltä. Iloisen keltainen Abloom Gin -pullo houkutteli luokseen ja kuulin, että tämä kesäinen juoma sisältää mm katajaa, puna-apilaa, sitruunaa, väinönputkea, Fiskarsin hunajaa ja kiinanruusua. Ensimmäinen rajattu erä on 1680 pulloa ja ne ovat numeroituja. Tämä tuote oli todellakin kesäinen ja raikas. Tiskillä ginistä sekoiteltiin gin&toniceja. Mausteena oli tuoretta timjamia ja vihreää omenaa.
Lopuksi kävin vielä kuuntelemassa Gastro Stagella kun Anikó Lehtinen puhui palvelumuotoilusta osana olutmyyntiä. Hän kertoi kuinka nuoret naiset ovat vähentäneet siiderin juomista ja kuinka olutvalikoima pitäisi olla selkeästi ja edustavasti esiteltynä asiakkaalle. Samoin tuotteen tulisi tulla asiakkaalle kuten se on esitetty myydessä. Eli sopivan kokoisessa lasissa, oikean lämpöisenä ja kauniilla vaahdolla. Anikó kertoi myös pienistä vinkeistä myynnin lisäämiseksi ja palvelun parantamiseksi; pienet ruoka-annokset, top 10-listat, tastingit ja vaikka vaan pala suklaata imperial stoutin kylkeen.
Messuilla oli mahtavaa päästä käymään ja tutustumaan uusiin tuotteisiin. Vähän jäi vaan harmittamaan se kaikki muoviroska mitä maisteluista tuli. Pisteet niille, jotka käyttivät puisia lusikoita, ”kaarnalaivoja” ja kippoja annoksissaan. Pieni hippi sisälläni tykkää!
Vuoden kokki ja Vuoden tarjoilija
Messujen ajan käynnissä oli myös ELO-säätiön järjestämä Vuoden kokki ja Vuoden tarjoilija -kilpailu. Omalla alueellaan ollutta kilpailua pystyi käymään seuraamassa koska tahansa, sillä kilpailu kesti molempina päivinä koko päivän. Aamupäivällä valmisteltiin serviisiä ja iltapäivällä ruokailijat saapuivat ja tarjoilu alkoi.
Perjantain finaalissa kokit valmistivat yhden lämpimän pääruoan ja yhden jälkiruoan. Kilpailu oli kovatasoinen ja voittajaksi valittiin ravintola Villa Störsvikin Kalle Tanner. Kalle sai kehuja tasalaatuisesta työskentelystään ja harmonisesta makumaailmasta. Tiukan kilpailun toiseksi sijoittui Mikko Kaukonen (Food Camp Finland) ja kolmanneksi Sami Sorvoja (ravintola Pöllöwaari)
Tarjoilijapuolella kilpailun teemana oli tänä vuonna palvelun ja tarinallistamisen yhdistäminen, ja vaikka kilpailussa mitattiinkin kilpailijoiden teknisiä taitoja monipuolisesti. Lisäksi tarkkailtiin kokkien ja tarjoilijoiden yhteistyö sekä ruokahävikki. Kilpailutehtävät olivat erityisen haastavia aikataulullisesti, mutta voittaja Noora Sipilä ravintola Orasta onnistui hallitsemaan palveluelämyksen kokonaisvaltaisesti. Toiseksi tuli Eveliina Paananen (Ravintola Pöllöwaari) ja kolmanneksi Chris Angelov (Ravintola Savoy).
Kuva: Aleksi Tuomola / ELO-säätiö
Parhaina assistentteina palkittiin Perhon opiskelijat Justus Lagerblom, joka avusti Mikko Kaukosen keittiössä sekä tarjoilijapuolelta Inka Remes.
Pizza ei ole vain epäterveellistä rasvaista pikaruokaa lähipizzeriasta. Se voi olla myös rauhassa ajatuksen kanssa kotona tehtyä ruokaa. Tähän reseptiin voit käyttää niitä jauhoja mitä haluat. Lisää vaikka täysjyvää tai spelttiä saadaksesi terveellisemmän pohjan. Täytteet voit valita oman makusi mukaan terveellisistä tai ei niin kovin terveellisistä. Vai miltä kuulostaisi pizza, jossa on juustona vain ripaus parmesania, täytteenä lohta ja rucolaa? Ihanan kevyt ja raikas sanoisin.
Vehnäjuuri pilkkoo vehnän proteiineja ja tekee taikinan oikeanlaiseksi ilman vaivaamista. Jos sinulla ei ole juurta, korvaa juuri teelusikallisella kuivahiivaa, lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja vaivaa taikinaa reippaasti vartti tai kunnes taikinassa on kunnon sitko.
Pizzapohja vehnäjuureen (4 pizzaa)
150 g aktiivista hapanjuurta
325 g vettä
525 g vehnäjauhoja
2 tl sokeria
2 tl suolaa
2 rkl oliiviöljyä
Sekoita kaikki ainekset ja vaivaa muutama minuutti, jotta saat tasaisen taikinan. Anna levätä huoneenlämmössä 30-60 minuuttia.
Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle ja jaa neljään osaan. Muotoile palloiksi kääntämällä palan reunoja keskelle kunnes saat tiiviin sileän pallon. Nosta pallot öljyttyyn vuokaan, lisää vielä kunkin päälle pari tippaa öljyä ja peitä tuorekelmulla. Siirrä jääkaappiin kohoamaan 12-24 tunniksi.
Seuraavana päivänä nosta taikinapallo leivinpaperille ja venytä siitä noin 30cm halkaisijaltaan oleva lätty. Tämä taikina on hyvin elastista ja helposti muotoiltavaa, joten et tarvitse kaulinta. Täytä mielesi mukaan ja muista, että vähemmän on enemmän pizzassa. Liian paljon täytteitä johtaa raakaan ja löysään pizzapohjaan.
Paista pizzoja niin kuumassa kuin uunistasi lähtee. Kuumenna pelti ja vedä pizza leivinpaperin avulla pellille. Paista uunin alatasolla kunnes pohjakin on saanut väriä. Kurkista vaikka välillä paistinlastan avulla miltä pohja näyttää. Siirrä kypsä pizza esim leipälaudalle ja käytä samaa kuumaa peltiä seuraavan paistamiseen.
Freesaa sipuleita hetki kattilassa öljyssä. Lisää loput aineet ja riko tomaatteja kauhalla/paistinlastalla. Anna hautua miedolla lämmöllä parikymmentä minuuttia tai ainakin sen aikaa kun valmistelet muita täytteitä.
Pizzatäytteet
Teimme tällä kertaa neljä erilaista pizzaa. Mies halusi lihaisia pizzoja kun taas itse kokeilin lohipizzaa sekä parmankinkkupizzaa.
Pekonipizza
sipuli
pekoni
mozzarella
kananmuna
Hauduta sipuli pannulla pehmeäksi miedolla lämmöllä. Älä anna sen ruskistua vaan vain pehmentyä.
Levitä pizzapohjalle tomaattikastike, kypsät sipulit, juustot, raaka pekoni ja riko vielä keskelle muna.
Melko miehekäs pizza miedoilla mauilla. Sopisi varmasti vaikka krapula-aamuun. 😀
Pepperonipizza
pepperoni
parmesan
Levitä pizzapohjalle tomaattikastike, juusto ja päästä OCD:si valloilleen ja asettele pepperonisiivut millin tarkasti. Raasta vielä vähän parmesania pinnalle. Tähän voisi sopia myös jalapeno tms säilötty chili tuomaan potkua. Nyt ei moista ollut.
Levitä pizzapohjalle tomaattikastike, juusto ja ohuet mozzarellasiivut. Laita uuniin ja kun pizza on kypsä revi päälle parmankikkusiivuja, parmesanlastuja, pestyä rucolaa ja tomaatteja. Kokeile myös tuoreita puolitettuja kirsikkatomaatteja aurinkokuivattujen tilalle.
Sekoita creme fraicheen teelusikallinen raastettua piparjuurta, suolaa ja pippuria. Levitä maustettua fraichea pizzapohjalle, ripottele päälle vähän juustoa ja laita uuniin. Kun pohja on kypsä, revi kuuman pohjan päälle lohta ja ripottele sinne tänne parmesanlastuja, rucolaa, marinoitua sipulia ja kevyesti rouhittuja rosepippureita. Lisäsin vielä muutaman tipan creme fraichea ja kruunasin koko komeuden tiputtelemalla päälle balsamicoa.
Moscow Mule on suosittu juoma etenkin Yhdysvalloissa ja saanut jalansijaa Suomessakin sen ollessa Teemu Selänteen suosikkijuoma. Mukava juomahan tuo onkin, raikas ja kesäinen. Makua voi muokata omaan makuun sopivaksi vaihtamalla ginger alen esimerkiksi voimakkaampaan ginger beeriin. Jotkut käyttävät koristeena minttua, mutta se ei alkuperäiseen ohjeeseen kuulu. Perinteisesti juoma tarjotaan kuparimukista, mutta hyvin se menee alas tavallisestakin lasista.
Tarinoita juoman alkuperästä on taas useampia. Siitä ei taida olla epäselvyyttä, että juoma on kehitetty 40-luvulla, jolloin vodka ei vielä ollut suosittu juoma Yhdysvalloissa. Siitä kuka, miten ja miksi se on kehitetty taas on väittelyä. Yksi tarina kertoo johtajien tapaamisesta, jossa mm. Smirnoffin ja ginger beer -yhtiön johtajat yrittivät keksiä keinoja myydä tuotteitaan ja kappas, Moscow Mule keksittiin yhdistämällä kahden yhtiön tuotteet. Toinen tarina taas kertoo, että baarinpitäjä halusi tyhjentää varastosta käyttökelvottomat tuotteet ja yhdisti ne saaden aikaiseksi hyvin myyvän juoman. Niin tai näin, mutta hyvä siitä tuli.
Kuvista tuli nyt todella huonoja, mutta pitänee ottaa jossain vaiheessa parempia.
Ihana muuten tuo Koskenkorvan uudelleenbrändäys. Todella kaunis pullo puisine korkkeineen. Ei tule ikävä niitä vanhoja pulloja. Oli muuten ensimmäinen kerta ikinä kun ostin ”kossua” ja ihan vaan pullon takia.
Lopuksi kävin vielä kuuntelemassa Gastro Stagella kun Anikó Lehtinen puhui palvelumuotoilusta osana olutmyyntiä. Hän kertoi kuinka nuoret naiset ovat vähentäneet siiderin juomista ja kuinka olutvalikoima pitäisi olla selkeästi ja edustavasti esiteltynä asiakkaalle. Samoin tuotteen tulisi tulla asiakkaalle kuten se on esitetty myydessä. Eli sopivan kokoisessa lasissa, oikean lämpöisenä ja kauniilla vaahdolla. Anikó kertoi myös pienistä vinkeistä myynnin lisäämiseksi ja palvelun parantamiseksi; pienet ruoka-annokset, top 10-listat, tastingit ja vaikka vaan pala suklaata imperial stoutin kylkeen.
Keittiön kiemuroita 