Taste of Helsinki 2018

Saimme pressipassit Taste of Helsinkiin lohdutuspalkintoina, kun meitä ei valittu ambassadoreiksi. Tämähän kelpasi meille, sillä viime vuonnakin kävin festareilla kahtena päivänä, jotta sain maistettua kaikki kiinnostavat annokset.

Taste of Helsinki järjestettiin tänä vuonna jo seitsemättä kertaa. Festareilla on tullut käytyä joka vuosi ihan ensimmäistä kertaa lukuunottamatta ja joka vuosi tuota tapahtumaa on odotettu kuin kuuta nousevaa. Tänä vuonna on kuitenkin tapahtunut muutamia muutoksia. Alue on siirtynyt Kansalaistorin puistosta hieman lähemmäs Töölönlahtea, Finlandiatalon eteen vanhan alueen ollessa remontissa. Alue tuntui olevan hieman pienempi kuin aiemmin ja suuri osa oli kivettyä aiemman nurmikon sijaan. Tämä johti siihen, että lasien kilinää kuului niiden tippuessa kiveyksille ja tunnelma ei ollut ihan niin piknikmäinen kuin aiemmin. 

Taste of Helsinki 2018

Lisäksi tapahtuma oli luopunut markoistaan, eli maksut suoritettiin kortilla aiempien polettejen sijaan. Näppärä uudistus, jos on oman perheen kesken liikkeellä. Meillä on ollut tapana lähteä vähän isommalla porukalla liikkeelle ja hajaantua, eli yksi on käynyt jonottamassa samalta ravintolalta useamman annoksen muiden puolesta. Samoin kuin viinipullojen ostaminen on käynyt näppärästi kaikkien osallistuessa pottiin. Nyt kirjanpito maksuista oli hankalampaa, mutta rahan lataaminen kortille helppoa sen onnistuessa kännykällä tapahtuman aplikaation kautta. Taste of Helsinki 2018

Mobiiliappiin olisimme kaivanneet hieman lisätoimintoja. Olisi mukava jos voisi suunnitella menua itselleen jo valmiiksi valitsemalla kiinnostavia annoksia omalle muistilistalle. Porukassa kaipailtiin sovellukseen kunnollista kuittia myös viineistä, jotta voisi myöhemmin tarkistaa mitä se hyvä viini olikaan, jos nimi unohtuu laittaa muistiin. 

Tänä vuonna sää hellii tapahtumaa. Torstain illallisella aurinko paistoi ja samanlaista keliä on lupailtu koko viikonlopuksi. Kerrankin! Usein festareiden aikaan on ollut sateista, mutta eipä sekään ole menoa haitannut. Alueella on kuitenkin aina katoksia ja niiden suojassa pysyy kuivana.

Kävimme syömässä torstaina illalla ja olemme menossa myös lauantaina illalliselle. Olemme aina puolittaneet kaikki annokset miehen kanssa, jotta saisimme maistettua mahdollisimman monta ruokaa. Torstaina saimme testattua puolet kaikista, eli yhteensä 19 annosta! Ja lisäksi vielä vähän jäätelöä….

En käy kaikkia annoksia läpi, mutta mainitaan nyt muutamia jotka jäivät mieleen. Fabrikin italialainen tryffelillä maustettu risottopallo (5€) oli maukas. Sisällä ollut juusto toi haastetta syömiseen. Risotto oli hyvää, ei kuivaa vaan oikeanlaista valuvaa kun pallon rikkoi. Jännittävä konsepti, miten ihmeessä risotto on saatu palloon?? Mukana ollut ystävä kävi hakemassa toisen venyväisen palleron vielä illan päätteeksi.

Peruna-merilevävaahtoa, grillattua purjoa, karhunlaukkaa, kermaviiliä ja rapeaa viljaa (5€) oli Latvan taidonnäyte. Annos kuulostaa yksinkertaiselta, mutta maku oli todella monipuolinen. Tykkäsin paljon vaikka mies ei tästä niin välittänytkään.

Taste of Helsinki 2018

Tartar on aina pakko-ostos jos sitä on listalla. Winon tartar, hollandaisemajoneesia ja rapeaa porkkanaa (6€) oli tasapainoinen. Majoneesi toi annokseen tuhtia rasvaisuutta, porkkanalastu rapeutta ja päällä olleet kasvikset raikasta särmää. Mutta Garden by Olo veti pidemmän korren! Härkätatakia, seesamia ja savustettua majoneesia (6€) oli ehkä yksi kovimmista annoksista tänä vuonna! Maukasta lihaa, savuista majoneesia ja kaikki täydellisessä balanssissa. Pakko saada lisää!

Esperanton kanannahka/ pohjolan viismauste/ hunaja (6€) oli maultaan kuin suoraan japanilaisesta yaki tori -ravintolasta. Ihana hiiligrillin maku oli tarttunut vartaaseen, joka tarjottiin jännittävän letun päällä. Osa pöytäseurueesta ei pitänyt letun ja vartaan määrän suhteesta, mutta omasta mielestäni kanannahka oli tarpeeksi maukasta tasapainottamaan lettua.

Taste of Helsinki 2018

Ragun viiriäinen (8€) sai pöytäseurueessa aikaiseksi ihastuneita hihkaisuja. Paahdettuja viiriäisenkoipia, rapeaa polentaa, pikkelöityä raparperia & rakuuna-aiolia. Kaikki oli hyvää sekä yksin, että yhdessä. Tämäkin pääsee lauantaina uusintakierrokselle.

Jälkkäreistä parhaiten jäi mieleen Ragun metsämansikkajäätelöä, mallasgranolaa, suolakaramellia & suolaheinää. Suolaheinäliemi oli niin hyvää, että oli pakko nuolla kulhokin.

Taste of Helsinki 2018

Taste of Helsinki on avoinna sunnuntaihin 17.6.2018 asti Töölönlahden puistossa. Lounaskattaukset ovat klo 11 – 15 (su 12 – 17) ja illalliskattaukset avautuvat klo 17 jatkuen klo 22:30 asti, jolloin alue suljetaan.  Pääsylippujen hinnat alkavat 16 eurosta, alle 18-vuotiaat pääsevät sisään maksutta. Annokset 5-13€ ja ne maksetaan erikseen Taste-maksukortilla. Lippuja voi ostaa ennakkoon netistä seamchip.fi/tasteofhelsinki tai portilta.

Lautasella messut messukeskus arvonta lippu erityis ruokavalio gluteeniton vege vegaani allergia elävä raaka ravinto

Lautasella -messut 27.-28.4.2018 ja arvonta

Sain lipun uuteen erikoisruokavalioihin keskittyvään Lautasella-tapahtumaan Helsingin Messukeskukseen. 

Tässä uudessa tapahtumassa erityisruokavaliot esittäytyvät kukin omilla alueillaan tarjoten tuotteita ja ratkaisuja ruokavalioita noudattaville tai niitä harkitseville. Tietoa on tarjolla mm. gluteenittomasta ja muista erikoisruokavalioista, kasvis- ja vegaaniruoasta sekä elävästä- ja raakaravinnosta. Syvempää tietoa aiheista tarjoavat laaja luento-ohjelma sekä tietoiskut.

Luennot ovat puolen tunnin mittaisia, joten useammankin ehtii kuuntelemaan eikä keskittyminenkään pääse herpaantumaan tiiviin asiapaketin aikana. Monet luennoitsijat ovat lääkäreitä, ruokavalioon keskittyneitä ammattilaisia tai ruokavaliota noudattavia, joten asiantuntevia infopläjäyksiä tiedossa.

Itse herkkävatsaisena kiinnostaa tietysti vatsan hyvinvointiin liittyvät asiat. Lisäksi on kiinnostavaa kuulla gluteenittomasta ravintola-asiakkaasta sekä allergisista reaktioista. Tässä muutama mielenkiintoisen kuuloinen luentovinkki:

Pe klo 11:00-11:30
Kun vatsa vaivaa – mikä on oireiden takana
Katri Kaukinen, professori, Tampereen yliopisto

Pe klo 16:00-16:30
Pelasta maailma kasvissyönnillä – mahavaivoista huolimatta!
Leena Putkonen, ravitsemusterapeutti

Pe klo 16:00-16:30
Anafylaksia – hengenvaarallisen allergisen reaktion tunnistaminen ja hoito
Péter Csonka, lastentautien erikoislääkäri, lastenallergologi, Terveystalo

Pe 15:00-15:30 ja La klo 12:30-13:00
Gluteenittomat asiakkaat ravintolassa
Eija Lindberg, ravitsemisalan ammattilainen, kouluttaja, Keliakialiitto

La klo 15:00-15:30
Kun vatsa vaivaa – mikä on oireiden takana?
Jari Koskenpato, sisätautien ja gastroenterologian erikoislääkäri, Lääkärikeskus Aava

La klo 16.30—17.00
Suoliston mikrobiomi – ruoki myös suolistosi asukkaita
Susanna Juvonen, funktionaalisen ravitsemuksen asiantuntija

Sain myös kaksi lippua arvottavaksi lukijoiden kesken. Lippu oikeuttaa yhteen messupäivään, joten kahdella lipulla voit ottaa kaverin mukaan tai käydä itse molempina päivinä. Eli, jos haluat lähteä oppimaan lisää erilaisista ruokavalioista käy osallistumassa Facebookissa täällä! Arvonta tapahtuu 24.4.2018 klo 20:00 ja liput toimitetaan sähköpostilla.

Messuilla nähdään!

Gastro Helsinki messut messukeskus ruoka messut ravintola messut

Gastro Helsinki 2018

Gastro Helsinki messut pidettiin Helsingin Messukeskuksessa 14. – 16.3.2018. Nämä messut pidetään kahden vuoden välein ja messuille on pääsy vain ravintola- ja ruoka-alan ammattilaisille. Harrastajille ei ollut mahdollisuutta päästä mukaan, eikä mitään kuluttajapäivää pidetty.

Gastro Helsinki 2018 ruoka ammattilais messut messukeskus

Itse olin paikalla torstaina ja perjantaina. Harmillisesti en ehtinyt kuuntelemaan kaikkia mielenkiintoisia luentoja, mutta muutamaan pääsin kuitenkin mukaan. Riedel lasitastingista ja natuviinitastingista tulossa juttua myöhemmin. Nyt siis yleisemmin siitä mitä messuilta jäi mieleen.

Hamppufarmi tarjosi erilaisia hampputuotteita snäkeistä suklaaseen ja proteiinijauheesta kahviin. Hamppufarmin tilukset sijaitsevat Marttilassa, Lounais-Suomessa ja heidän lisäkseen hamppua tuottavat 24 sopimusviljelijää. Tässä monikäyttöisessä superfoodissa on paljon omega-6 ja omega-3 rasvahappoja, niiden ollessa myös ideaalissa suhteessa. Maistatuksessa oli lähes koko valikoima ja mieleen painuivat paahdetut ja suolatut siemenet, proteiinijauheet, pehmeänmakuinen vihreä hampunsiemenöljy ja etenkin snaksit! Oih, nuo addiktiota aiheuttavat ihanat rouskuvat snaksit. Pussillinen katoaa hetkessä…
Edustaja vinkkasi myös kuorituista siemenistä, joista voi tehdä hamppumaitoa! Pitääkin joskus kokeilla millaista se on. Kuorittuja siemeniä olenkin käyttänyt aiemmin rahkan joukossa ja nyt sain mukaani pussillisen kokonaisia, jotka menevät ainakin leivän joukkoon.

Jännittävää oli kuinka paljon jäätelöä messuilla oli tarjolla. Oli lonkerosorbettia, tomaatti-basilikasorbettia, homejuustojäätelöä, mäntyjäätelöä, mozzarellajäätelöä ja vaikka mitä muuta. Tuntui, että minne tahansa menikin, jäätelöä oli aina vastassa. Mieleen jäivät etenkin jännittävä Suomen Jäätelön Mänty ja Peltolan ihanan pehmeät, säilöntäaineettomat puhtaat maut. Kesä lienee tulossa!

Dieta ja E.Ahlström esittelivät uusimpia tuulia kattausrintamalla ja huomioni kiinnitti se kuinka paljon tarjolla oli kuparin ja messingin sävyjä. Aterimet eivät siis ole enää vain kylmänsävyisiä vaan myös lämpimät metallin värit saapuvat kattauksiin. Kuulemma mustalla ja kuparilla leikittelevät lautaset olivat kiinnittäneet etenkin pohjoisen high end -ravintoloitsijoiden huomion. Jäämme siis odottelemaan kuinka laajasti nämä sisustuslehtien sivuilta tutut värit leviävät ravintolapöytiin.

Metos oli tuonut massiiviselle osastolleen muutamia jonoa aiheuttaneita laitteita. Messualueen laidalla osalla vieraista saattoi mennä ohi pyöriväpohjainen pizzauuni, jonka perällä paloi tuli. Eihän tämä ihme tokikaan sitä jonoa aiheuttanut, vaan pizzat, joita kokit pisteellä paistoivat. Saatoin hakea useamman palan…
Toinen jonoa aiheuttanut piste oli sushilaitteiden esittely. Automaattinen nigiri-pyörittäjä ja maki-rullaaja olivat sushikokkien apuna kun näitä herkkuja tehtiin messuyleisön mieliksi aina tasatunnein. Satuin onneksi juuri paikalle kun seuraavia alettiin kasaamaan. Siinä pari minuuttia viimeistelyä odotellessani oli jonoa muodostunut jo yli 20 ihmisen verran. Sushi tuntuu olevan edelleen kova juttu Suomessa, joten automaatit ovat varmasti tarpeen monessa paikassa.

Uudet ruokatuotteet

Hyönteisiä oli messuilla useammallakin tiskillä. Tietysti paikalla oli EntoCubeSamu-brändillään, mutta lisäksi hyönteisiä löysin myös Eat Grub:n proteiinipatukoista sekä yllättäen Viking Linen ständiltä! Viking Line tuo huhti-toukokuuksi laivoilleen hyönteisruokia vaihtoehdoksi à la carte –erikoismenussa ja maistatuksessa olikin sokerikuorrutettuja lokusteja suklaalähteeseen dipattavaksi. Suklaalähteen ympärillä kävi kova kuhina ja innokkaita maistajiakin löytyi. Eat Grubin proteiinipatukat olivat ihan perushyviä patukoita. Jos en olisi tiennyt niissä olevan sirkkoja, ei sitä millään olisi voinut arvata. Samun ständillä oli tarjolla sirkkapähkinöitä ja sirkkapatonkia. Kokonaiset sirkat pähkinöiden joukossa olivat hauska idea. Kiinnittää varmasti huomion esimerkiksi baarissa, vaikkakin osa ihmisistä saattaisi juosta kirkuen karkuun. Sirkkapatonki oli perusleipää. Ei niin kovin hyvää sellaista, mutta itse olenkin hapanjuurileipään hurahtanut leipähifistelijä. Vähän kyllä tekisi mieli tehdä itse sirkkaleipää tai jotain muuta jännittävämpää, mutta menekki oli yllättänyt Samut ja kaikki sirkat oli myyty loppuun kun menin niitä perjantaina ostamaan. Pitänee yrittää saada sirkkoja jotain toista kautta.
Hyviähän kaikki hyönteiset olivat, rapeita ja ehkä hieman pähkinäisiä. Hienosti toimivat suolaisena ja makeana.

Mielenkiintoinen vastakkainasettelu oli myös Vöner vs Vebab. Vebab on Helsingin Kalatalon vegaaninen tuote, joka on vehnäproteiini- ja kikhernepohjainen kebablastu. Maistoin tätä heidän tiskillään. Lastu oli hieman kuivaa ja suutuntuma oli kovin massamainen ja selkeästi huomasi ettei kyseessä ole liha. Vebab tarvitsee siis vielä vähän tuotekehittelyä. Vöner taas on täältä samalta kylältä, tuosta meidän lähipizzeriasta Kruununhaasta kotoisin oleva seitanpohjainen kebablastu. Vöneriä olinkin jo maistanut ennen kebabissa, mutta nyt maistoin sitä sellaisenaan pienellä kastikkeella. Vöner on ihan käsittämättömän hyvä tuote. Tuntuma on lihainen, ulkonäkö menee ihan kebabista ja makukin kohdillaan. Ihan heti ei pysty sanomaan onko kyseessä “huono” pizzeriakebab vai vöner. Ei ihme, että Vöner valittiin tänä vuonna VegeAwardseissa vuoden parhaaksi tuotteeksi. Vannoutunut lihansyöjäkin tykkää.

Gastro Helsinki 2018 ruoka ammattilais messut messukeskus vegekebab vegaaninen kebab vebab vöner

Jukkola Food maistatti omalla osastollaan Jukkolan Mustajussi -mustapippurituorejuustoa. Aivan täydellistä! Olen Valion Mustapekan tuotannon lopettamisesta lähtien kaivannut jotain hyvää korvaavaa tuotetta, sillä täydellinen pikakastike pihville syntyi yksinkertaisesti yhdistämällä paketti juustoa ja purkki kermaa. Ja nyt se on löytynyt! Mustajussi on tällä hetkellä kaupoissa myynnissä vain Pohjanmaan alueella, mutta saapuu maanlaajuisesti saataville toukokuussa. Juuri sopivasti kuumimmalle grillikaudelle. Pieni miinus Jukkolalle kovamuovisesta pakkauksesta.

Gastro Helsinki 2018 ruoka ammattilais messut messukeskus mustapekka musta pippuri juusto

Wine, Beer & Spirits

Tämä vuosi oli ensimmäinen kun kaikille messuvieraille oli pääsy Wine, Beer & Spirits -alueelle. Aiemmin tämä alue on ollut varattuna vain alkoholijuomakaupan ammattilaisille, mutta nyt muutkin pääsivät maistelemaan juomia ostamalla maistelulipukkeita.

Gastro Helsinki 2018 ruoka ammattilais messut messukeskusSuomenlinnan panimon tiskillä hääräsi Jenni. Hän kertoi, että vaikka Kealakekuan myynti on ollut odottamattoman vilkasta, on se tehty kertapanona… ainakin toistaiseksi… Ehkäpä siis voimme elää toivossa, että tätä herkkua olisi tulossa vielä lisää? Maistoin muutamaa vakiovalikoiman tuotetta ja täytyy taas nostaa hattua panimolle. Piper Wit oli aivan ihana kesäinen belgityylinen vehnäolut. Raikas, vaalea ja ihan varmasti meidän kaapista kesällä löytyvä! Coyet Ale kuparisessa maltaisuudessaan vaati ruokaa seurakseen. Kuivan hedelmäinen Hoppe IPA oli juuri sitä mitä IPA:n pitääkin olla, katkeroinen ja yrttinen. Ja lopuksi Helsinki Portteri, joka lakritsaisuudessaan menee ihan jälkiruuasta. Saisinko kylkeen vielä palan suklaata kiitos?

Samalla Suppilog -osastolla Suomenlinnan Panimon kanssa oli myös Weekend Snacksin sipsit. Maistatuksessa olivat uudet WS-sarjan tuotteet, joissa on huomattavasti enemmän proteiinia ja vähemmän rasvaa kuin perinteisissa sipseissä. Za’atar-maustettu hummus, inkiväärinmakuinen linssi ja jalapenon- ja kermanmakuinen kvinoa snacks olivat kaikki hyviä, mutta jalapeno-kvinoa vei voiton. Nam! Kaikki tuotteet ovat laktoosittomia, gluteenittomia ja vegaanisia. Kannattaa napata testiin jos törmäät kaupassa.

Gastro Helsinki 2018 ruoka ammattilais messut messukeskus vodka bilberry lingonberry mustikka puolukka Shaman spirits

Alkoholiosastolla huomion kiinnitti Shaman Spiritsin tiski komeine Laplandia pulloineen. Bilberry-vodka oli jo mainittu Gastro Helsingin sivuilla vinkkinä ehdottomasti tutustuttavana tuotteena, joten pitihän se käydä maistamassa. Ihanan mustikkainen vodka saa makunsa 570 grammasta metsämustikkaa jokaista vodkalitraa kohden, eli ei mikään esanssihömpötys vaan ihan ehtaa tavaraa. Tummaa, mustikkaista ja varmasti maailmalla hyvinkin eksoottista. Laplandialta löytyy myös mm lakka-, puolukka- ja xylitolvodkat, joten suomalaisuutta on nyt saatavissa pullotettuna. Toivottavasti tekisivät sarjasta maistelupakkauksen pieniä pulloja, jolloin tuliaisongelmat olisi kerralla ratkaistu. Iso peukku.

Gastro Helsinki 2018 ruoka ammattilais messut messukeskus gini

Toinen mielenkiintoinen tuote löytyi Ägräs Distilleryn tiskiltä. Iloisen keltainen Abloom Gin -pullo houkutteli luokseen ja kuulin, että tämä kesäinen juoma sisältää mm katajaa, puna-apilaa, sitruunaa, väinönputkea, Fiskarsin hunajaa ja kiinanruusua. Ensimmäinen rajattu erä on 1680 pulloa ja ne ovat numeroituja. Tämä tuote oli todellakin kesäinen ja raikas. Tiskillä ginistä sekoiteltiin gin&toniceja. Mausteena oli tuoretta timjamia ja vihreää omenaa.

Gastro Helsinki 2018 ruoka ammattilais messut messukeskus olutLopuksi kävin vielä kuuntelemassa Gastro Stagella kun Anikó Lehtinen puhui palvelumuotoilusta osana olutmyyntiä. Hän kertoi kuinka nuoret naiset ovat vähentäneet siiderin juomista ja kuinka olutvalikoima pitäisi olla selkeästi ja edustavasti esiteltynä asiakkaalle. Samoin tuotteen tulisi tulla asiakkaalle kuten se on esitetty myydessä. Eli sopivan kokoisessa lasissa, oikean lämpöisenä ja kauniilla vaahdolla. Anikó kertoi myös pienistä vinkeistä myynnin lisäämiseksi ja palvelun parantamiseksi; pienet ruoka-annokset, top 10-listat, tastingit ja vaikka vaan pala suklaata imperial stoutin kylkeen.

Messuilla oli mahtavaa päästä käymään ja tutustumaan uusiin tuotteisiin. Vähän jäi vaan harmittamaan se kaikki muoviroska mitä maisteluista tuli. Pisteet niille, jotka käyttivät puisia lusikoita, ”kaarnalaivoja” ja kippoja annoksissaan. Pieni hippi sisälläni tykkää!

Vuoden kokki ja Vuoden tarjoilija

Messujen ajan käynnissä oli myös ELO-säätiön järjestämä Vuoden kokki ja Vuoden tarjoilija -kilpailu. Omalla alueellaan ollutta kilpailua pystyi käymään seuraamassa koska tahansa, sillä kilpailu kesti molempina päivinä koko päivän. Aamupäivällä valmisteltiin serviisiä ja iltapäivällä ruokailijat saapuivat ja tarjoilu alkoi.

Perjantain finaalissa kokit valmistivat yhden lämpimän pääruoan ja yhden jälkiruoan. Kilpailu oli kovatasoinen ja voittajaksi valittiin ravintola Villa Störsvikin Kalle Tanner. Kalle sai kehuja tasalaatuisesta työskentelystään ja harmonisesta makumaailmasta. Tiukan kilpailun toiseksi sijoittui  Mikko Kaukonen (Food Camp Finland) ja kolmanneksi Sami Sorvoja (ravintola Pöllöwaari)

Tarjoilijapuolella kilpailun teemana oli tänä vuonna palvelun ja tarinallistamisen yhdistäminen, ja vaikka kilpailussa mitattiinkin kilpailijoiden teknisiä taitoja monipuolisesti. Lisäksi tarkkailtiin kokkien ja tarjoilijoiden yhteistyö sekä ruokahävikki. Kilpailutehtävät olivat erityisen haastavia aikataulullisesti, mutta voittaja Noora Sipilä ravintola Orasta onnistui hallitsemaan palveluelämyksen kokonaisvaltaisesti. Toiseksi tuli Eveliina Paananen (Ravintola Pöllöwaari) ja kolmanneksi Chris Angelov (Ravintola Savoy).
Kuva: Aleksi Tuomola / ELO-säätiö
Parhaina assistentteina palkittiin Perhon opiskelijat Justus Lagerblom, joka avusti Mikko Kaukosen keittiössä sekä tarjoilijapuolelta Inka Remes.
Onnea kaikille voittajille!
Helsinki Drink Festival HDF 2018 Vanha ylioppilastalo Drinkki Cocktail tapahtuma messut alkoholi juoma

Helsinki Drink Festival 2.-3.3.2018

Ja jälleen Suomeen on syntynyt uusi tapahtuma kun ensimmäinen Helsinki Drink Festival avasi ovensa perjantaina 2.3.2018 Vanhalla Ylioppilastalolla. Ja mehän olimme heti paikalla.

Helsinki Drink Festival HDF 2018 Vanha ylioppilastalo Drinkki Cocktail tapahtuma messut alkoholi juoma

Tapahtuma alkoi neljältä ja heti ovien avauduttua paikalla oli ihmisiä harvakseltaan. Tämä sopi meille hyvin, sillä tiskeillä ei ollut jonoa, baarimikot ehtivät jutella ja puheensorinakaan ei ollut vielä kovaa (tämä saattaa joskus olla ongelmana Vanhalla) Alakerran salissa esillä olivat tuottajat ja kahvilan puolella oli saatavilla kahvia, viiniä, olutta sekä pientä syötävää. Yläkerran salejen rauhassa pitivät taas majaansa baarien tiskit.

Kyrö Distillery

Suunnistimme ensin alakertaan. Kiersimme pikaisesti katsomassa tiskien tarjonnan ja Kyrö Distilleryn tiskin kohdalla oli pakko pysähtyä. Kyrö on lähtenyt katkeroleikkiin mukaan julkaisemalla 14.2.18 kaksi bitteriä, vaalean Pale Rye Bitterin ja tumman Dark Rye Bitterin. Alunperin tuotteita oli tarkoitus tulla vain yksi, mutta tuotekehityksen aikana joukosta erottui kaksi niin hyvää ja niin erilaista tuotetta, että Kyrön väki päätti pullottaa molemmat.

Vaalean tislatun, omalaatuisen katkeron valmistamiseen on käytetty muun muassa kuusta ja koivua, hedelmäisyyttä tuovat humalat ja maussa leijuu taustalla savuinen terva. Edustaja kuvaili makua kuin kesäiseksi metsäksi. Tämä sopii kuulemma erittäin hyvin esimerkiksi aperitiiviksi tai tonicin kanssa.

Helsinki Drink Festival HDF 2018 Vanha ylioppilastalo Drinkki Cocktail tapahtuma messut alkoholi juoma

Tumma versio taas on maseroitu eli uutettu tuote, jonka valmistamiseen on käytetty paljon erilaisia juuria, kuten raparperin, lakritsin ja katajasavustetun voikukan juurta. Tämän tammitetun, Fernet-Branca -tyyppisen digestiivin valmistusaineet ovat pitkälti ruuansulatusta edistäviä.

Nappasimme tiskiltä vielä juomat. Miehen Koskue Old Fashioned (Koskue, appelsiinisiirappi, Angostura) oli erittäin hyvä. Todella pehmeä ja miellyttävä.  Itse otin Dark Sourin (Dark Rye Bitter, sitruuna, orgeat, valkuainen) oli hyvin lakritsimainen ja suuhun jäi sellainen voikukkamainen happamuus. Itse pidin sekoituksesta, mutta mies valitteli juoman olleen epämiellyttävää. Näin ne maut vaihtelee, eikä niistä kuulemma voi kiistellä.

Siirryimme seuraavaksi yläkertaan ja baarien tiskien pariin.

Palace

Palace avattiin uudelleen marraskuussa kesken kiireisimmän pikkujoulukauden. Yli 40 uutta työntekijää ovat kuulemma sujahtaneet paikoilleen saumattomasti ja hyvä porukka sai ravintolan sekä baarin käyntiin pikavauhtia. Mies pysähtyi ihastelemaan myös esillä ollutta ravintolan viinilistaa, joka vilisi erikoisuuksia ja tuttuja herkkuja. Yleensä tuollaisen listan kasaamiseen menee vuosia. Nyt se on tehty parissa kuukaudessa.

Helsinki Drink Festival HDF 2018 Vanha ylioppilastalo Drinkki Cocktail tapahtuma messut alkoholi juoma

Palacen baarin drinkkilista sisältää twistattuja klassikoita, jotka ovat näin ollen myös suosituimpia. Gin&Tonic, Negroni ja tietenkin Martini (ravintolalla käytössä Martinikärry) pitävät pintansa. Sake Sour, jossa on ruusuvettä ja sitruunaa, tuli myös herroille mieleen suositumpien joukossa. Kuulosti jännittävältä! Drinkkilista on pian vaihtumassa keväisempiin makuihin ja tapahtumassa saatiinkin kokeilla pari mahdollisesti uudelle listalle päätyvää juomaa. Valitsimme Palaceoloman (tequila, sitruuna, guava, agave), Palacen version Palomasta. Keväinen vaalean korallinpunainen drinkki oli kevyt ja raikkaan hedelmäinen. Näitä sopisi siemailla rannalla. Tai vaikka Palacen terassilla kesäauringon paahtaessa ja merituulen puhaltaessa… ai että….
Seuraavaa mahdollista trendiä kysyttäessä arvaukseksi tarjottiin Italiaa ja etenkin vermuttia. Kepeämpään suuntaan oltaisiin siis menossa.

Menimme myös hieman henkilökohtaisuuksiin ja kyselimme baarimestari Joelilta hänen suosikkidrinkkiään. Hetken miettimisen jälkeen vastaukseksi tuli Boulevardier, joka on siis Negroni, jossa gini vaihdetaan viskiin. Drinkkien elementeistä Joel valitsi suosikikseen viskin, etenkin skottiviskin. Jännittävä valinta! Keskustelimmekin hetken siitä kuinka skottiviskit on totuttu juomaan puhtaina ja kuinka niihin minkään sotkeminen on toisille lähes pyhäinhäväistys. Ehkäpä cocktaileissa saadaan viskille lisää juojia, kun useammat tottuisivat niiden makuun. Ja onhan skottiviskeissä palettia mihin tahansa suuntaan, on kepeää ja hunajaista tai savuista ja turpeista. Jokaiselle jotakin.

 

Helsinki Drink Festival HDF 2018 Vanha ylioppilastalo Drinkki Cocktail tapahtuma messut alkoholi juoma

Palacen baari on auki tiistaista perjantaihin klo 11:30 – 00:30 ja baarin puolelta saa myös syötävää. Listalla on joka päivä viisi pientä annosta, joista aina yksi on makea. Jos et siis halua mennä syömään Palacen koko menua, pienen maistiaisen saa baarin puolella. Pitää ehdottomasti mennä testaamaan, viimeistään kesällä kun terassi on auki.
Eteläranta 10

GoldFish

Jatkoimme seuraavaksi GoldFishin tiskille. GoldFish on BW-restaurantsin elokuussa 2018  Korkeavuorenkadulle avattava baari. Tyyli tulee olemaan klassinen american bar modernilla twistillä ja erinomaisella palvelulla. Tiskin takana ollut Andy painotti palvelua moneen kertaan ja tämä tulee kuulemma näkymään baarin toiminnassa. BW-ravintolat tunnetaan enemmän ruokapaikkoina, mutta GoldFish tulee olemaan nimenomaan cocktailbaari. Toki american barin konseptiin on aina kuulunut pienet suolapalat, ja pieniä ruoka-annoksia tulee saamaan myös tästä baarista. Samaan taloon Korkeavuorenkatu 21:een, siihen Designmuseon viereen, tulee myös saman yhtiön ravintola.

Andyn oma suosikkidrinkki on Daiquiri, sillä hän pitää kovasti rommista ja juoman raikkaudesta. Tämä drinkki on myös hyvä testi osaamisesta, sillä helpolta vaikuttava cocktail vaatii ammattitaitoa, jotta se olisi täydellinen.

GoldFish BW-restaurants Negroni Helsinki Drink Festival HDF 2018 Vanha ylioppilastalo Drinkki Cocktail tapahtuma messut alkoholi juoma

Suosikkielementikseen Andy valitsi jäät, sillä jäät ovat se, joka vaikuttaa kaikkeen cocktailissa. Jäävalinta määrittelee juoman kylmyyden, kuinka nopeasti se vettyy, miltä se tuntuu juoda ja miltä se näyttää lasissa. Jäitä on nykyään niin erilaisia. On isoja blokkijäitä, on pallon muotoon tehtyjä jäitä, on jopa personoituja leimattuja jäitä. Ohut murskattu jää vesittää juoman nopeasti ja pilaa sen.

Otimme täältä juomaksi Negronin, jossa oli käytetty kahta erilaista katkeroa. Toisena oli Mondino Amaro ja toisena Chinato Rovero Calisaya, joka tehdään Barbera d’Astista! Ehkä yksi parhaista Negroneista ikinä. Mausteinen ja pehmeä. Ei yhtään lääkkeinen vaan erittäin tasapainoinen.
Korkeavuorenkatu 21 (elokuu 2018)

Kämp Bar

Kämp Bar hotelli Kämpissä on yksi Suomen ikonisimpia baareja. Upeat puitteet, klassinen ja elegantti miljöö sekä sijainti aivan keskellä kaupunkia ovat varmasti Kämpin valttikortteja. Baari on ollut toiminnassa vuodesta 1887 ja tämä näkyy myös baarin suosituimmissa juomissa. Kämpissa suosituimpia ovat samppanja, klassikot kuten Martini, Negroni ja Old fashioned sekä yllätttäen tee. Teetä menee sekä iltapäiväteenä (valikoima on kuulemma aina laaja) sekä teepohjaisina drinkkeinä.

Kämp Helsinki Drink Festival HDF 2018 Vanha ylioppilastalo Drinkki Cocktail tapahtuma messut alkoholi juoma

Tulevaisuuden suuntaukseksi pääbaarimestari Joona uskoi muodostuvan ekologisuuden ja raaka-aineiden kokonaisvaltaisen käyttämisen. Ekologisuus näkyy jo Kämpinkin toiminnassa, pillit on vaihdettu metallisiin ja kaikesta kertakäyttöisestä on pyritty luopumaan.

Kämp bar Helsinki Drink Festival HDF 2018 Vanha ylioppilastalo Drinkki Cocktail tapahtuma messut alkoholi juoma

Joonan omia suosikkidrinkkejä ovat Old fashioned, Manhattan ja Boulevardier. Vahvojen makujen mies.
Suosikkielementikseen hän valitsi tasapainon ja sen, että juomassa on joki “juttu” joka jää mieleen. Tottahan se on, hyvä drinkki on aina tasapainoinen ja jos siellä on vielä jokin, joka pistää ajatukset palaamaan samaan paikkaan uudestaan, ollaan voittajajuoman äärellä.
Juomaksi valikoitui Pomme&Ginger (calvados, Dom Perignon-valkoinenteesiirappi, inkivääri, lime, gingerbeer), joka oli raikas ja ihanan inkiväärinen. Tykkäsin kovasti.

Kämp Bar on muuten auki joka ikinen päivä, myös jouluna ja juhannuksena. Baari avataan ennen puoltapäivää ja se sulkeutuu puolenyön jälkeen. Eli jos joskus tulee tarve, että tarvitsisi päästä rauhalliselle lasilliselle kesken kaoottisen perhejoulun, tänne voit karata nauttimaan harmonisesta tunnelmasta.
Pohjoisesplanadi 29

 

 

Grotesk

Groteskin baari tuntuu olevan hyvinkin suosittu tällä hetkellä. Tai sitten asun jossain kuplassa, jossa tuntuu vain siltä. Varsinkin kesäisin sisäpihan terassi vetää väkeä. Eikä kyllä ihme. Groteskin cocktailit ovat aina olleet mielestäni tasapainoisia ja hyviä. Tällä kertaa tiskin takana heilui Max. Hän kertoi, että Groteskissa suosittua on tällä hetkellä klassikot, viski sour pitää pintansa. Usein pyydetään “jotain kirpeetä, jotain kivaa”. Trendit tulevat ja menevät ja Groteskin pitämissä koulutuksissa ihmiset kyselevät todella innokkaasti, ovat tiedonhaluisia tässäkin aiheessa. Yhä laajempi kirjo alkoholeja on noussut yleisön tietoon, eikä suomalaiset lähde enää baariin hakemaan vodkapohjaisia juomia. Keittiötekniikat juomien tekemisessä nousevat kokoajan suositummaksi ja Max epäilikin tulevaisuuden tuovan entistä enemmän yhteistyötä keittiön kanssa sekä rohkeampaa kokeilua juomien valmistukseen.
Maxin suosikkijuoma on Daiquiri ja lempielementikseen hän valitsi maidon. Tai siis maidot. Erilaisiin maitoihin saa hyvin ujutettua makuja ja niistä on kuulemma helppo tehdä erilaisia sekoituksia. Hän harmitteli sitä, kuinka aikanaan Valkovenäläinen aiheutti maitopohjaisille juomille juntin maineen. (Itse olen Ville Vallaton -sukupolvea ja traumat ovat elinikäiset…)

Grotesk Helsinki Drink Festival HDF 2018 Vanha ylioppilastalo Drinkki Cocktail tapahtuma messut alkoholi juoma

Groteskilta valikoitui maistettavaksi Anti Sour (Maker’s Mark, suklaaxante, sweet&sour mix), jonka koristeena oli vain jännittävä pronssinvärinen syötävän maalin veto lasin reunalla. Juoma oli jännittävä. Suklainen Xante puski läpi maussa. Aluksi juoma maistui lähinnä oudolle, mutta pian siihen kasvoi kiinni ja se olikin todella hyvää.
Ludviginkatu 10

Son of a Punch

Son of a Punchilla olikin erikoinen ständi. Koska SOAP on yhtiö, jolla on tällä hetkellä Helsingissä neljä baaria ja napolilainen pizzeria (jossa tietty on myös se baari), joutuivat he yhdellä ständillä edustamaan useampaa baaria. Ratkaisu tähän? Joka tasatunti pyörähtävä tiski. Kyllä. Luit oikein. SOAP:n ständillä vaihdeltiin kahden baarin välillä pyöräyttämällä pyöreää ständiä, jonka toisella puolella oli perinteinen baaritiski ja toisella puolella “puhelinkioski” josta soittamalla pystyi tilaamaan Margaritan ja siinä odotellessaan kuunnella tarinan juoman taustalla. Margarita oli käsittämättömän hyvä! Tasapainoinen, sopivan hapan ja taustalla oli hienoinen savuaromi. Paras Margarita ikinä!

Helsinki Drink Festival HDF 2018 Vanha ylioppilastalo Drinkki Cocktail tapahtuma messut alkoholi juoma

Nappasin ständillä yhtiön toimitusjohtajan Samin rupattelemaan hetkeksi. Sami kertoi, että SOAP:n baareissa ei voi oikein sanoa, mikä on suosittua tällä hetkellä, sillä ihmiset ovat oppineet heidän paikoissaan juomaan konseptin mukaan. Jokaisessa paikassa kun oma tunnelmansa, oma listansa ja hyvinkin erilainen tyyli tehdä asiat. Tulevaisuudesta Sami pohti hetken ja päätyi sitten siihen, että katkerot ovat hänen mielestään tulleet jäädäkseen. Ihmiset eivät ole vielä päässeet sinne asti mihin katkerot voivat meidät viedä. Sami myös ajatteli, että drinkkimaailma voisi hajautua kahtia, toinen suunta olisi oudompaan, kokeilevampaan suuntaan menevä ja toinen hyvinkin yksinkertaiseen, perusmakuihin suuntaava. Jännityksellä odotamme mitä siis SOAP:n tyypit keksivät jatkossa.

Samin oma suosikkijuoma on Daiquiri. Tässä vaiheessa nauroimme kertoessamme, että täällä väki jakautuu selkeästi kahtia. On Daiquiri-miehiä ja Boulevardier-miehiä. Puolet rakastaa tummia ja katkeria makuja kun toinen puoli pitää vaaleista ja kirpeistä juomista.

Suosikkielementikseen Sami valitsi sitruksen ja lasit. Lasi tuo juomaan paljon, se määrittää koko tunnelman. Joskus saattaa olla tilanne, että haluaa juoman jossain tietyn mallisessa lasissa. Sillä ei niin ole väliä mitä lasissa on, mutta jos fiilis on että lasissa pitäisi olla jalka, saattaa matalassa lasissa tuleva hyvä juoma olla silti karvas pettymys. Kiittelinkin Samia siitä, että olen käynyt heidän baarissaan ja menussa oli lasien kuvat.
Liberty or death – Erottajankatu 5
100 Dogs – Malminrinne 1
Books & Antiques – Malminrinne 1
Trillby & Chadwick – Katariinankatu
Pizzeria Via Tribunali – Sofiankatu 4

Runar

Runarin tiskillä touhusivat Long ja Turo. Turo kertoi Runarissa suosittua olevan etenkin GT ja muut ginipohjaiset juomat, raikkaus on vallitseva maku, erilaisia sour-juomia menee paljon ja klassikot pitävät pintansa. Paljon menee myös viiniä ja olutta, onhan Runar hotelli F6:n yhteydessä. Turo ei usko mitään suurta uutta muutosta tulevan cocktail-sceneen pariin vuoteen. Toki someilmiöt voivat aiheuttaa nopeita muutoksia, mutta niitä on mahdoton ennustaa. Joku baarimikko jossain tekee jotain ja pian se on levinnyt maailman ympäri. Tokihan mocktailien tulosta on pitkään puhuttu, mutta Turo mietti, että pitää vain odottaa mitä milleniaalit haluavat nyt kun alkavat baareihin päästä. Onhan se omasta mielestäni outoa tulla baariin juomaan alkoholittomia juomia. Mocktailien suosion toitottaminen on vähän kuin yrittäisi saada ravintoloita lopettamaan hellojen ja uunien käyttämisen siksi että raakaruoka alkaa olemaan suosittua. Alkoholi on kuitenkin se baarien pääasiallinen myyntituote. Sen ympärille koko bisnes on rakentunut. Toki on hyvä että mocktaileista puhutaan ja alkoholittomat ihmisetkin saavat mukavaa juotavaa baarissa. Tärkeää Turon mielestä oli myös baarin fiilis, sillä ihmiset ovat alkaneet pikkuhiljaa valitsemaan baarinsa fiiliksen mukaan, vähän kuten ravintoloita valitaan genren mukaan. Ethän itsekään mene intialaiseen jos haluat hienostella. Tai mene salakapakkaan kun haluat tanssia.

Helsinki Drink Festival HDF 2018 Vanha ylioppilastalo Drinkki Cocktail tapahtuma messut alkoholi juoma

Longin sekoitellessa meille Dalla Soloa (manteli, jogurtti, korianteri ja Cinzano Bianco) kyselin hänen henkilökohtaista suosikkijuomaansa. Long pitää eniten Palomasta ja Hanky Pankystä. Tärkein elementti juomassa on hänen mielestään balanssi. Jokaisella juoman osalla täytyy olla tarkoitus. Miksi lisätä juomaan jotain mikä ei tuo juomaan lisäarvoa. Erittäin hyvin sanottu siellä tiskin toisella puolen. Dalla Solo, joka on saanut nimensä Star Warsin mukaan, oli erittäin kaunis. Vaalean vihreä, pehmeän makuinen ja paahdetut mantelit toivat suuhun osuessaan hauskaa tekstuuria ja aivan erilaista makua väliin. Jäät vilkkuivat kirkkaina vihertävän maitomaisen juoman joukossa ja toivat todella Star Wars fiiliksen.
Fabianinkatu 6 

Liput tapahtumaan maksoivat 10€ ennakkoon tai 15€ ovelta. Lipun hintaan kuului narikka sekä 5€ käyttörahaa SeamChip-kortilla. Drinkit maksoivat 5-6€ ja sisälsivät noin 2cl alkoholia. Sellaisia mietoja ja/tai lyhyitä drinkkejä, joita voi maistella useampiakin.

Kaikenkaikkiaan tapahtuma oli mainio! Vaikka suurin osa baareista oli jo tuttuja, oli kiva käydä kokeilemassa montaa kerralla ja turisemassa hieman baarien meiningistä. Ikävä kyllä meillä oli menoa illemmalla eikä lauantainakaan ehditä uudestaan, olisi ollut kiva käydä vielä tarkemmin alakerran tuottajiakin läpi. Toivottavasti tästäkin saadaan vuosittainen tapahtuma ja lisää baareja mukaan.

Tuomaan Markkinat

Helsingin Senaatintorilla on jälleen jokavuotiset Tuomaan Markkinat 2. – 22.12.2017. Markkinat ovat avoinna arkisin klo 11–20 ja viikonloppuisin klo 10–19. Helsingin suurin ja vanhin ulkoilmassa järjestettävä joulutori on myös paikka käydä syömässä ja ostamassa ruokalahjoja jouluksi. Tänä vuonna erikoisuutena on myös sauna!

Torin keskellä ovat ruokapihat, jotka toimivat myös anniskelualueina. Toisessa päässä pääravintolana on useamman vuoden kokemuksella Kolmon3n ja toisessa uutena tulokkaana Vuoden ravintola 2017 Grön. Pääravintoloilla on omat mökkinsä, joissa on istumatilaa sisälläkin. Muilla kioskimalliset mökit ja erillisiä pöytiä, jossa voi nauttia ruokansa. Yhteensä ruokakojuja on 13 tarjoten suolaista ja makeaa herkkua. Ruokapihoja kiertävät mökkikorttelit, joissa majaansa pitäviltä tuottajilta voit ostaa kaikkea hevosenjouhiharjasta piparitryffeleihin ja kaulakorusta lanttukukkoon.

Kävin kurkistamassa millainen meno markkinoilla oli lauantaina hieman ennen sulkemisaikaa. Ruokaa ja herkkuja myyviä kojuja oli paljon ja monet tarjosivat maistiaisia. Lauantai ja väistyneet sateet olivat houkutelleet paikalle myös sankoin joukoin väkeä. Turistit parveilivat etenkin kala- ja porotuotteiden tiskeillä.

Itse maistelin Kuivalihakundin tiskin valikoiman läpi ja nappasinkin mukaani pari pakettia. Todella hyviä kuivalihoja Vantaan Seutulasta! Suosittelen kokeilemaan. Heiltä löytyi myös jopa kuivattua possua ja kanaa. Hyviä nekin, mutta itse valitsin Orginal Jerkun ja pehmeän tulisen HaBan.
Jouluksi ostin vielä suolattuja haaparouskuja Suonenjoen Saksiniekoilta, joilta löytyi myös todella hyvää juureen leivottua leipää sekä muita herkkuja.

Ruokapihalta maistoin Social Food Street Burgerjointin Roskakala-burgerin, jossa oli hauki-särkipihvi rucolalla ja pikkelöidyllä fenkolilla briossisämpylän välissä, kruunattuna tillimajoneesilla (10€). Maukas ja mehukas burgeri. Täytynee käydä testaamassa heidän muutkin burgerinsa tässä markkinoiden aikana, melkein vieressä kun asutaan. Juustoburgerin pihvit ainakin olivat massiivisia ja herkullisen näköisiä. Lämmikkeeksi otin Kolmosen punaviiniglögin (6€). Glögiä olisi saanut myös Jallulla (9€) tai Helsinki Distilleryn Puolukka-Gin-Liköörillä terästettynä (10€). Jos glögi ei vielä maistu, saa lämmikettä myös kaakaon muodossa, tarvittaessa toki Mintusta voimansa saavana. Myös Kolmosen ruuat näyttivät hyviltä ja mökki tunnelmalliselta. Joku ilta siellä voisikin käydä syömässä.

Kaikilla tuntui käyvän kortti, joten paikalle voi pistäytyä heräteostoksille vaikka käteistä ei olisikaan sattunut mukaan matkaan.

Lue lisää Tuomaan Markkinoista ja tutki tarjontaa osoitteessa: http://tuomaanmarkkinat.fi

Osterifestarit 11.11.2017

Tänään oli taas aika vuosittaisen osterinavaamisen SM-kilpailun ja tällä kertaa paikaksi oli valikoitunut ravintola Holiday. Suuntasin siis sadetta uhmaten kohti Kanavarantaa. Sujahdin sisälle ravintolaan ja jäin ovelle odottelemaan ystävääni Jenniä (Jenni pyörittää Instagramissa food.on.a.table -kuvatiliä). Hetken siinä märkänä hytistyäni tulikin tarjoilija tervehtimään ja lämmittämään käsiäni. Hän ohjasi minut pöytään ja pyysi tiskille kun olisin valmis tilaamaan.

Jenni saapuikin pian ja aloitimme tietysti päivän heti osterilajitelmalla sekä samppanjalla ja bloody maryllä. Vadilla oli kaksi Fin de Clairea, kaksi Gillardeauta ja kaksi Belon-osteria. Vadille oli aseteltu myös söpö pieni Tabasco-pullo, sitruunalohko ja mignonette-kastike. Osterit olivat siististi avattu, mutta liha oli vielä kiinni kuoressa, eikä haarukkaa saatika servettiä tarjoiltu mukana. Tavallinen Fin de Claire jäi täysin muiden osterien varjoon, Gillardeun ja Belonin maistuessa huomattavasti paremmalle sitruunapisaran kera. Talon mignonette oli myös hienostunutta, ei liian etikkaista, vaan täydellisessä balanssissa. Pisteet tästä kotiin. Bloody mary oli hyvä, yllättävän tulinen, mutta hyvä. Ensimmäisissä juomissa oli koristeena vain kurkkua, mutta myöhemmin se sellerinvarsikin löysi tiensä ihmisten laseihin.

bloody mary shamppanja tabasco Holiday bar

Tietoa ostereista

Päivän ohjelma alkoi Martin Söderströmin (Kalatukku E. Eriksson) osterikoululla. Martin on hallitseva suomenmestari, joten osterin avaaminen on miehellä todellakin hallussa. Juontaja Kris Gummerus yritti kysellä “tyhmiä kysymyksiä” ja Martin vastaili parhaansa mukaan.  Opimme osterin avaamisen tekniikasta, miten niitä kasvatetaan ja mitä eroja eri lajikkeilla on.

Euroopassa kasvaa kahta lajia ostereita; kuppimaisempi Crassosterea gigas (n.95% myydyistä) ja litteä Ostera edulis eli villi Belon. Fin de Claire tarkoittaa puhtaassa vedessä ollutta, viljeltyä osteria, ei siis ole mikään yksittäinen laatu. Osterin makuun vaikuttavat voimakkaasti kasvuolosuhteet. Vaikuttavia asioita ovat mm. kasvupaikka, kasvattaja, koko, vesi, veden virtaus, merenpohja ja vuorovesi. Osterit myös määritellään kokoluokaltaan välillä I-V, mitä pienempi numero, sitä isompi osteri. Ostereita erottaa myös lihan rasvaisuus. Osa lajikkeista on rasvaisempia kuin toiset. Rasvaisuus on toki makuasia, sillä se myös leikkaa suolan makua.

osteri avaaminen Holiday bar

Seuraavana oli vuorossa ravintolaviesti, jossa helsinkiläiset ravintolat kilpailivat kolmihenkisillä joukkueilla 3×6 Gillardeau-osterien avaamisesta. Mukana olivat Finlandia Caviar, Fisken på Disken, Holiday ja Sandro. Ravintola Nokan joukkue ei koskaan saapunut paikalle. Tämän kilpailun vei Finlandia Caviar, jonka joukkueen käsistä osterit lähes lensivät vadille. Onnea heille!

Tässä välissä olikin aikaa kuunnella sana keittiötarvikeliike Eiringin (www.eiring.fi) edustajalta. Jonas Eiring kertoi osteriveitsien eroista, hänellä niitä olikin myynnissä kymmenkunta erilaista. Opimme kuinka kapealla veitsellä osteri avataan sivusta, jolloin lihaan joutuu vähemmän roskia. Paksun mallisella veitsellä taas osteri avataan saranan kohdalta, josta avatessa ohut veitsi saattaisi katketa.

eiring osteriveitsi

Osterin avaamisen SM-kilpailu

Ennen SM-kilpailua Jesse Lappi istui kanssani samassa pöydässä ja valmistautui teippaamalla kättään kisaa varten.  Kysäsin siis hieman miten mies oli kisaan valmistautunut. Jesse ei tänä vuonna ollut harjoitellut muutoin kuin avaamalla ostereita töissään mm. Stockmannin Herkun osteribaarissa (lauantaisin 11-16). Viime vuonna mies oli kuitenkin saanut töistään 50kpl ostereita ja pääsi silloin harjoittelemaan tekniikkaa oikein tosissaan. Tällä kertaa mukana oli kaksi erilaista veistä ja kannustusjoukko.

Sitten olikin jo aika pääottelun. SM-kilpailussa 10 kilpailijaa ottelivat Belon-osterien avaamisesta. Nopeuden lisäksi voittajan valintaan vaikutti myös siisteys. Miinuspisteitä jaettiin seuraavasti: 4s rangaistus jos osterissa oli veitsen viilto, roskia kuoresta tai kuori oli väärinpäin. Hurja 30s rangaistus seurasi jos osteri jostain syystä puuttui tai siinä oli verta. Kilpailun päätuomarina toimi Suomen Osteriakatemian Leif Tengström, hänen apunaan ruotsalainen moninkertainen maailmanmestari Hasse Johannesson sekä hallitseva, kolminkertainen maailmanmestari Anti Lepik Eestistä. Kilpailijat saivat 32 osteria, joista valitsivat 30 avattavaksi. Ne kaksi, joissa sarana tuntui olevan tiukimmassa jäivät varalle.  Kuvissa kilpailijat, taulukossa ajat ja arvostelut. Klikkaa kuvia katsoaksesi niitä suurempana

 

Finlandia Caviarin Kirill Siren venyi uskomattomaan suoritukseen. Mies sai haavan sormeensa ensimmäistä osteria avatessaan ja sai siitä huolimatta vadille 28 puhdasta osteria. Vain kahdesta viimeisestä tuomarit löysivät verta, vaikka kilpailijan piste oli kisan jälkeen hurjan näköinen.

Holiday bar

Kilpailun voitti jälleen Martin Söderström Kalatukku E. Erikssonilta uskomattomalla ajalla 02:42 ja hän jatkaa edustamaan Suomea PM- ja EM-kisojen lisäksi myös Irlannin Galwayssa järjestettäviin MM-kilpailuihin.

Päivän päätteeksi tuore suomenmestari joutui vielä tulikokeeseen, kun Anti Lepik nousi vastaan Mestari vs. Mestari-finaalissa.

Oyster Festivalin järjesti Holiday Bar yhdessä Donier Gastronomien ja Kalatukku E. Erikssonin kanssa.

 

viinitapahtuma vanha ylioppilastalo

Kuningasta tapaamassa

Barolo, tuo viinien kuningas ja kuninkaitten viini. Näitä oli tarjolla tiistaina 7.11.2017 Barolo & Friends-tapahtumassa Vanhalla ylioppilastalolla. Tapahtuma oli toista kertaa Suomessa ja viime vuonna tapahtuma oli niin mahtava, että olihan sinne taas mentävä. Esillä oli yli 20 tuottajan viinejä ja muutamia ruokatuotteita Piemonten alueelta Roiniset oy:n esittelemänä. Hinta-laatu-suhde tapahtumassa on loistava. 15 eurolla saat käydä tapaamassa yli 20 tuottajaa, kuulla heidän viinintekofilosofiastaan ja maistaa tuotantoa. Jokaisella tuottajalla oli 3-10 viiniä maistettavana. Mies on enemmän innostunut viineistä, joten annamme kynän hänelle viiniarvioita varten.

Saavuimme paikalle pian ammattilaisosuuden loputtua. Olisimme kaivanneet listaa tuottajista ja ehkä karttaa tai edes numeroituja pöytiä, jotta olisimme nopeammin löytäneet mielenkiintoiset pullotteet.

Barolo & friends Vanha ylioppilastalo

Jossetta Saffirio

Ensimmäisenä suunnistimme jo aiemmin tutuksi tulleelle Jossetta Saffirion tiskille. Olimme käyneet Saffiriolla Piemonten viinimatkallamme 2014, joten tästä oli tuttu ja turvallinen aloittaa. Toki sekin hieman vaikutti, että tiski oli juuri ohikulkiessamme tyhjä maistelijoista. Jossetta Saffirion viinitila sijaitsee Monforte d’Albassa Castelletto mäellä. Viinitarhoja on vain viisi hehtaaria ja ne ovat lähes kaikki Nebbioloa. Tuotanto on noin 40 000 litraa vuosittain. Vanhin tarha on istutettu 1948 Ernesto Saffirion toimesta ja 1999 hänen tyttärentyttärensä Sara Vezza otti tilan haltuun äidiltään Jossettalta. Viinien etiketeissä seikkailevat tontut, joista Ernesto kertoi tarinoita tyttärelleen. Etikettien maalaukset ovat Jossetta Saffirion taiteilemia.

Mies:
Jossetta Saffirio, vanha tuttu, sai kunnian aloittaa vierailumme valkoisella (joita tapahtumassa ei juurikaan ollut, niiden jäätyä Saksaan jumiin) Rossese BIancolla. Näin vannoutuneelle punaviinimiehelle, Rossese Biancot on totutusti miellyttäviä valkkarikokemuksia, eikä tämä ollut poikkeus. Tähän väliin Saffirion kupliva Nebbiolo, joka ei pettänyt tälläkään kertaa. Erittäin hyvä ja kesäinen kupliva rose. Seuraavana makusteltiin Saffirion Barbera ja ”perus” Barolo, joista kumpikaan ei tässä vaiheessa loistanut erinomaisuudellaan. Perus ok 8+. Viimeiseksi lasiin kaadettiin Barolo Persiera 2013, joka palautti muistiin, miksi Jossetta Saffirion viinit ovat jääneet mieleen. Nuoresta iästä huolimatta, jo tässä kohtaa viini oli hyvin moniulotteinen ja jotenkin se, että Saffirio kyspsyttää viininsä betonitankeissa erottui. Erittäinomainen tuote, joka tuskin vanhetessaan muuttuu ainakaan huonommaksi.

Malvirà

Seuraavana suunnistimme Malvirán pöydän ääreen. Viinipiru olikin jo aiemmin suositellut heidän Roeroaan Facebookissa ja olihan sitä siis maistettava. Emme olleet aiemmin kuulleetkaan Roerosta, joten oli mielenkiintoista kuulla lisää tästä uudehkosta alueesta. Roero sijaitsee “toispuol jokke” Alban pohjoispuolella.

Malvirán viinitilan toiminta on aloitettu 1950-luvulla ja tänäpäivänä talon, sekä 42 hehtaaria viinitarhoja, ovat ottaneet hoitoonsa perustajan, Giuseppe Damonten pojat Massimo ja Roberto. Heidän vaimonsa pitävä tilalla agriturismoa, Villa Tiboldia, joka on 13 huoneinen luksushotelli sekä ravintola. www.villatiboldi.it

Mies:
Malvirà oli meille uusi tuttavuus. Ensimmäisenä vuorossa oli Barbera d’Alba S.Michele 2005, joka yllätti todella positiivisesti. Jo hieman ikääntyneenä, viini oli hyvin auki ja todella tyypillinen alueen vahva viini. Kaikkien meidän harmiksi, tarha josta viini tuli, oli vuokrattu kirkolta ja kirkko keksi maa-alueelle muka paremman tarkoituksen 2007. Näin ollen viimeinen vuosikerta oli 2007, mutta herra paljasti suunnitelmat tuottaa vastaavanlainen tuote, joskin hieman tuoreemaalta tarhalta ihan näinä vuosina. Jäämme odottamaan sormet ristissä. Päälle vielä tuottajan Roero ja Barolo, jotka molemmat olivat kelpoa tavaraa. Suoritutuksella pääsi seuraavan reissun tilavierailuiden listalle helposti. Kaikin puolin positiivinen ylläri!

Nyt yritimme suunnata Sukuloille päin, mutta siellä oli kovasti jonoa. Teimme siis kaarroksen Bricco Maiolicalle ja Silvia Castanerolle.

Mies:
Bricco Maiolican viinit eivät jääneet sen kummemmin mieleen. Kaikissa oli voimakas ja hassu nenä, sekä Barbera oli jotenkin extra marjaisa. Tuoreemmat ”loppupään arvokkaammat” viinit oli kaikki todella kiinni, joten niistä on tosi paha sanoa mitään. Toisaalta mielenkiintoinen nenä herätti mielenkiinnon ja joutunee hankkimaan jonkun jo kypsyneen tuotoksen maisteluun. Sitä odotellessa.

Mies:
Silvia Castanerolle päädyttiin jokseenkin sen takia, että tapahtuman pöydistä puuttui valkoiset ja heiltä sitä löytyi. Siitä siis heti kärkeen Puciunin 100% Cortese, joka oli todella raikas ja helppo viini. Toi melkein mieleen Rieslingit helppoudellaan. Tästä hieman mitään sanomattomien väliviinien kautta tuottajan viimeiseen viiniin, Barbera Superioreen. Alun punaisten mitään sanomattomuuden jälkeen tämä yllätti positiivisesti ollessaan erittäin kelpo ja täyteläinen, jota voisin kuvitella juovani tyytyväisenä.

Azienda Agricola Sukula

Sukulan tila on varmasti yksi kuuluisimpia Suomessa, onhan Riikan mies Jyrki Sukula, julkkiskokki. Nyt kuitenkin puhutaan Riikasta ja Riikan viineistä. Riikka onkin syy, miksi tämä tapahtuma yleensäkään on Suomessa. Kiitos Riikka!

Azienda Agricola Sukula on pieni 2006 perustettu perhetila Serralunga d’Albassa. Maata tilalla on vain 5 hehtaaria, joista viinitarhoja on kaksi hehtaaria, joten jokainen köynnös ja rypäle saa henkilökohtaista huolenpitoa. Tila tuottaa 4500 pulloa vuodessa Baroloa ja Barberaa. Pienestä tuotannosta huolimatta (vai siitä johtuen?) Sukulan viinit ovat silti viinikilpailuiden kärkikahinoissa. Sukulankin tilalla vierailimme 2014, joten nyt maisteltiin viinien uudempia vuosikertoja.

Mies:
Sukulasta minulla on ollut hieman ristiriitaiset tunteet, alkutaipaleen hyvien suoritusta jälkeen. Rohkeasti Barberan kimppuun, jonka aikaisemmat vuosikerrat ovat olleet makuuni karvaita pettymyksiä. Pienen jännityksen jälkeen, sain syyn hymyillä uuden vuosikerran ollessa hyvä. Täysin uutena tuttavuutena oli Sukulan Langhe Nebbiolo, joka aikasempien Barbera kokemuksieni takia jännitti. Turhaan, sillä viini oli varsin hyvä. Viiniä markkinoidaan toistaiseksi vielä Langhe Nebbiolona, mutta muuttuu muutaman vuoden kuluttua köynnösten vanhetessa Baroloksi. Sukulan Baroloiden kanssa mielipiteeni on ollut kaksijakoinen. Alkupään tuotteet 2009 asti olivat erittäin hyviä, mutta nuoremmat pieniä pettymyksiä. Ainakin tuoreeltaan maistettuna. 2012 Barolo palautti mieleen aikaisemman 2009 vuosikerran, joka antoi lupauksen odottaa jotain todella hyvää. Tämän vuotinen line-up palautti luoton Sukuloiden viineihin ja vahvistaa ajatusta, ettei kyseessä ole one hit wonder.

Barolo & friends Vanha ylioppilastalo

Tässä vaiheessa alkoi jo suu kuivumaan siihen malliin, että kaikkia pöytiä ei millään jaksaisi kiertää läpi, olihan osa jo tuttuja viime vuoden tapahtumastakin. Toiselta käytävältä mies bongasi miehen, joka kuulemma näytti ”viinitohtorilta”. Siispä Giacomo Vicon tiskille.

Giacomo Vico

Giacomo Vicon viinikellarit ovat jostain 1800-luvun loppupuolelta, arviolta 1890, joskaan virallisia dokumentteja ei ole säilynyt tähän päivään. Vuonna 1952 Giacomo kuoli ja kuten tuohon aikaan tavallista oli, hänen poikansa Dario sulki tilan työskennelläkseen täysipäiväisesti autoteollisuudessa. Darion poika Corrado päätti kuitenkin 70-luvulla muuttaa vaimonsa Anitan kanssa takaisin tilalle ja vuonna 1992 Anita alkoi jälleen tuottaa viiniä yhden poikansa, Alessandron kanssa isoisoisänsä Giacomon nimellä.

Mies:
Kemian tai fysiikan tohtorin näköinen mies veti puoleensa ulkoisella habituksellaan, joka paljastui pelkäksi silmälumeeksi kyseessä ollessa erittäin humoristinen herrasmies. Giacomo Vico oli meille täysin uusi tuttavuus. Herra kuvaili edustamiaan viinejä sanalla ”drinkable”, tarkoittaen ettei heidän viinejä ole tehty voittamaan kisoja tai saamaan opasmainintoja, vaan yksinkertaisesti juotavaksi. Itse todella vahvojen viinien ystävänä tämä tietysti jännitti. Maistoimme koko rivin, eikä miehen mainospuhe ollut tuulesta temmattu. Viinit oli helppoja juotavia, ei suinkaan huonoja. Nainen piti kovasti. Kuvailisin viinejä ”yleisviineiksi”, jotka sopivat oikeastaan minkä tahansa kanssa. Hyvää ystäväämme ja viinimiestä, tohtori Sykeröä lainaten: ”Hyvä dokailuviini!”

Barolo & friends Vanha ylioppilastalo

Lopuksi vielä testasimme Travaglini Gattinaran viinit. Gattinnaran alue löytyy Piemonten pohjoisosista.

Travaglini on perustettu 1920-luvulla ja omistajat ovat nyt jo neljännessä polvessa. Viinitarhoja on 44 hehtaaria ja pääasiallisena rypäleenä on Nebbiolo, tai Spanna, kuten paikalliset sen tuntevat. Köynnökset ovat 6-45-vuotiaita.

Travaglinin huomattavin piirre on sen erikoisen muotoinen pullo. Pullo on suunniteltu jo vuonna 1958 ja sen malli on ollut alunperin vieläkin “pulleampi”. Ennen pullon kaulaa olevan pullistuman oli alunperin tarkoitus kaapata viinin seassa oleva sakka, jolloin viinin voisi kaataa suoraan pullosta lasiin, ilman dekantterin käyttöä. Nykyään viinin valmistus on kehittyneempää ja sakkaa ei pullosta enää niin paljoa läydy, joten pullon muotokin on solakampi. Halvin pullohan löytyy myös Alkosta, joten se olikin jo aiemmin tuttu. Siirryimme siis suoraan seuraavaan viiniin.
Mies:
Kaikki maistettuna yksi sana: ohi.

Barolo & friends Vanha ylioppilastalo

Tapahtumasta jäi käteen positiivinen fiilis ja sieltä löytyi hyviä uusia tuttavuuksia. Barbaresco tarjonta oli todella huono ja niitä jäi hieman kaipaamaan. Sama valkkareiden kanssa, mitkä olivat jumittuneet Saksaan eivätkä kerenneet paikalle. Vain ne muutama, jotka olivat tuoneet omissa matkatavaroissaan valkoisia, kykenivät niitä maistattamaan.

Barolo & friends Vanha ylioppilastalo