Kategoria: Ravintolat

Miehellä oli syntymäpäivä ja päätin viedä hänet yllätyksenä ulos syömään. Varasin siis pöydän Kuurnasta, jossa meidän on jo pidempään pitänyt käydä.

Olen monta kertaa Meritullinkatua kävellessäni ihastellut Kuurnaa. Lähes poikkeuksetta tämä pieni huomaamaton ravintola on ollut täpötäysi, jopa keskellä viikkoa. Jos en olisi tiennyt ravintolan sijaitsevan tuossa, en olisi sitä varmasti huomannut. Asiasta mainittuani miehelle, hän vahvisti mielikuvaani, sillä hän ei ollut lainkaan pannut merkille tuota 2005 avattua pientä, noin 20 paikkaista ravintolaa.

Kuurnasta tulee mieleen jonkin etelä-eurooppalainen paikallisten ravintola, jota et löydä jos et tiedä mitä etsit. Seinässä on pieni kyltti, jossa lukee ravintola, mutta nimeä ei näy missään. Ovi aukeaa vaivoin ja sisään pitää luikahtaa puoliavonaisesta oviaukosta. Sisään tullessa kiinnitin heti huomion jännittävään kellarimaiseen kattoon. Ravintolassa on kaksi pientä salia, joista toisessa sijaitsee myös keittiö. Tämä tuo tilaan lisää eurooppalaista fiilistä; ruuanvalmistuksen meteliä ja käryä ei voi täysin välttää ja kotona tuntuikin, että ravintolan ruuanhaju tuli mukana.

Ravintola tarjoaa kahden viikon välein vaihtuvaa menua, jossa pääroolissa on pientuottajien lähiruoka sesongin raaka-aineista. Listalla on kolme alku-, pää- ja jälkiruokaa sekä liitutaululta löytyvät klassikkoannokset. Tarjolla on aina kasvis-, kala- ja lihavaihtoehto. Kaksi ruokalajia maksaa 39€ ja kolme 47€. Klassikkoannokset ovat lisämaksullisia.

Päädyimme ottamaan ensikertalaisina annoksia klassikkolistalta, täytyyhän siihen olla syy miksi ne ovat klassikoita. Koska ruokamme olivat kovin lihapainotteisia, mies valitsi pulloksi listalta suositellun Reserva 2010, Bodegas 1808, Riojasta.

Pöydässä oli valmiina korillinen leipää. Pienet rapeat sämpylät olivat hyviä, kuorta oli tarpeeksi tällaiselle kuorifriikillekin. Näkkileipää oli tarjolla kahta erilaista, vaaleaa ja tummaa. Tumma oli hyvää ja hapanta, vaalea ihan käsittämättömän maukasta.

Alkuruuaksi otimme puoliksi tartarin ja mangalitzan laardin. Tartar oli todella hyvä. Lihaa ei oltu hakattu liian pieneksi, mausteita, sipulia ja kaprista oli juuri sopivassa suhteessa. Perinteinen raaka keltuainen tarjoiltiin erillisestä kiposta. Kiva huomaavainen ele, sillä osa ihmisistä ei välitä keltaisesta. Ehkä paras tartar minkä olen syönyt. Rehellinen, kikkailematon ja tasapainoinen. Mangalitza oli ihana savuinen siivu rasvaista kylkeä, täydellistä marinoitua punasipulia, ohutta fenkolia ja hieman vesikrassia. Mangalitza parasta possua mitä ikinä olen maistanut. Punasipuli leikkasi rasvaisuutta juuri sopivasti. Alkuruuat olivat todella kovat. Viinikin sopi ruokien kanssa mukavasti.

Pääruuaksi valitsimme molemmat pippuripihvin. Lautasella oli hieman uunissa haudutettua porkkanaa, perunaa, palsternakkaa ja sipulia. Näiden päällä järkälemäinen sisäfilepihvi ja riittävästi kastiketta. Pihvin kypsyys oli täydellinen ja upea pippurikastike meinasi viedä kielen mennessään. Makeat uunijuurekset sopivat lihan kanssa todella hyvin. Mieskin totesi pihvin palauttaneen hänen uskonsa siihen, että Japanin ulkopuolella voi saada hyvää lihaa. Hän kun kirosi pelänneensä Japanissa nautitun kobehärän pilanneen lihanautinnon ikuisesti. Pippuri on vaikea paritettava viinin kanssa ja ruoka toikin viinin mausteisuuden voimakkaasti esiin. Mies miettikin, että jokin hieman kevyempi olisi voinut toimia ruuan kanssa vielä paremmin.

Jälkiruuaksi synttärisankari otti suklaakakkua ja vadelmasorbettia. Itse päädyin paahdettuun ananakseen, manteliin ja kookosmaitosorbettiin. Suklaakakku ei kuulemma ollut niin suklaista kun mies oletti, mutta iso kvenelli vadelmasorbettia teki annoksesta juuri sellaisen mitä mies siinä vaiheessa kaipasi. Oma annokseni oli kuin Piña Colada lautasella! Raikas ja hauska jälkiruoka. Manteli toi kivasti erilaista tekstuuria ja makua. Juuri sopiva lopetus aterialle.

Kuurna on auki maanantaista lauantaihin iltaisin. Kattauksia on klo 18-20, 19/19:30 ja 20:30. Koska ravintola on pieni ja seuraaville pitää saada tilaa, palvelu oli ainakin ensimmäisessä kattauksessa nopeaa ja lähes kiirehtivää. Kannattaa siis tulla ajoissa jos haluat syödä rauhassa tai mennä suosiolla myöhempiin kattauksiin.

Kaikenkaikkiaan kokemus oli positiivinen ja ruoka hyvää. Vahva suositus Kuurnalle jos kaipaat rentoa illallista.

Ravintola Kuurna
http://www.kuurna.fi
Meritullinkatu 6

Viikko sitten viikonloppuna tiemme vei Turkuun! Miehen lähdettyä omiin menoihinsa, minä päätin lähteä itsekseni syömään. Kaikista Turun mielenkiintoisista ravintoloista valitsin tällä kertaa Ludun. Ludu olikin jo tuttu Taste of Helsingin annosten kautta ja jännityksellä odotin miten ravintola selviäisi kokonaisesta illallisesta.

Ravintola oli helppo löytää kivenheiton päästä Kauppatorilta. Sisään astuessani yllätyin. Ravintola oli tummansävyinen, lattia oli mustavalkoruudullinen ja pöytien yläpuolella oli jännittävät messinginväriset putkivalaisimet. Tykästyin tunnelmaan heti.

Minut ohjattiin pöytään ja tilasin alkuun drinkin. Tarjoilija kyseli hieman toiveita ja ehdotti sitten juomaa, jossa olisi giniä, Cointreauta ja sitruunamehua. Kuulosti hyvältä ja oli myös sitä. Ehkä sokerireunuksineen hieman makea aperitiivimakuuni, mutta oikein hyvä.

Olin jo etukäteen päättänyt ottaa viiden annoksen maistelumenun ja kun tarjoilijalta kysyessäni sain vielä kuittauksen, että puolikas viinipaketti olisi saatavissa, päädyin ottamaan myös Harlem-viinipaketin.

Sain alkuun hieman leipää. Laatikossa oli ravintolassa leivottua fenkolinsiemennäkkäriä sekä tuoretta focacciaa. Leipä oli hyvää, mutta näkkäri oli taivaallista! Ahmin kaikki näkkärit samantien ja päätin, että jotain tällaista pitää ehdottomasti kokeilla tehdä kotonakin.

Ensimmäisenä alkuruokana oli sitruunasuolattua rautua, pikkelöityä juuripersiljaa, kirjolohenmätiä ja gribiche-kastiketta. Juuripersilja on melko voimakas, mutta kaikenkaikkiaan annoksesa on puhtaat hyvät maut. Viininä Weingut Seehof Westhofener Scheurebe trocken vom Kalkstein toimii hyvin.

Toisena alkuruokana saapuu riimihärkää, porkkanavanukasta, marinoituja herkkusieniä ja rakuunamajoneesia. Annos on kaunis ja tasapainoinen. Suolainen liha ja makea porkkana toimivat hyvin yhteen. Ihana, ihana Pio Cesare Barbera d’Alba kruunaa annoksen.

Ensimmäinen pääruoka oli paistettua kuhaa, kylmäsavulohimoussea, kukkakaalia ja mantelivaahtoa. Kala oli upeaa. Tuoretta, mehevää ja nahka rapeaa. Parsakaalit täydellisiä ja kokonaisuus huippulaatua! Kylmäsavulohimousse erikoinen lisä. Tämän annoksen takia voisin tulla uudestaan koska tahansa. Ranskalainen Château La Négly La Brise Marine oli oiva kumppani annokselle.

Toinen pääruoka oli karitsan paahtopaistia, valkosipuli-perunapyreetä, papuja ja tummaa hapankaalikastiketta. Karitsa oli hyvää ja pehmeää. Perunapyreessä maistui hienoinen vanhan perunan maku, mikä alkaa olemaan melko normaalia tässä vaiheessa vuotta kun perunat alkavat haistaa kevään. Hapankaalikastike oli aivan mahtavaa. Bodegas Cal Grau La Petite Agnès Espanjasta on ilman ruokaa pehmeä ja lempeä, mutta ruoka tuo viinin voiman esiin.

Jälkiruokana tarjottiin appelsiinileivos, kahvikrokanttia, appelsiinimarmeladia ja kahvijäätelöä. Annoksessa maistui kunnolla vahva kahvi, ihanat makeanrapisevat krokantit toivat kivaa tekstuuria ja appelsiini sopi yllättävän hyvin kahvin kanssa. Jälkiruuan kanssa tarjottu Weingut Heribert Boch Riesling Auslese Eiswein sisältää hurjat 170g jäännössokeria ja toimi kivasti jälkiruuan kyljessä. Mainio lopetus mainiolle illalle.

Kaikenkaikkiaan Ludu oli positiivinen kokemus. Annokset tulivat melko nopeaan tahtiin, mutta ennen toista pääruokaa kysyttiin, haluaisinko pitää pienen tauon. Itse pidin nopeammasta tahdista, varsinkin yksin syödessä. Hintatasoltaan Ludu oli varsin maltillinen; viisi ruokalajia, kalliimpi viinipaketti puolikkaana ja alkudrinkki maksoivat 85€. Pieni vinkki turkulaisilta ystäviltä: Ludun lounas on kuulemma todella maistuva. Hinta-laatusuhde on mahtava ja kaikki kovasti suosittelivat. Kannattaa siis poiketa myös päivällä.

Ludu
Linnankatu 17, Turku
http://www.ludu.fi

Eksyimme torstai-iltana ruokaa etsiessämme sattumalta Sori Taproomiin Kaisaniemessä ja pitäähän siitäkin pieni arvio laittaa.

Saapuessamme kahdeksan aikaan baarin puoli vaikutti olevan täysi ja ruokailevien puolellakin oli vain pari pöytää vapaana, jotka nekin pian täyttyivät. Vaikka paikka oli täynnä, ei meteli ollut häiritsevää ja tunnelma oli mukavan pubimainen, mutta siisti.

Juomaksi valikoitui laajalta listalta Sakiškių Alus / Sori – Hazelnut Brown Ale sekä Hiisi / Maistila – Ryeddler. Brown ale oli pehmeä maultaan. Makeahko pähkinäisyys sopi hyvin ruuan kanssa, varsinkin kun päälle laittoi vielä chilikastiketta. Miehen Ryeddler oli kuulemma yksinkertaisesti hyvä. Pidin myös olutlasin mallista, hieman tavallisesta poikkeava, mutta rento ja käteen hyvin istuva.

Otimme savustettua naudanrintaa ja jerk-maustettua savustettua porsaan kassleria sekä kylkeen bataattiranskalaiset oregano-tzatzikilla. Lihoista sai valita paljonko sitä ottaa, päädyimme 1/4 lb eli 113 grammaan, joka oli ihan riittävä määrä ainakin itselleni. Ruuat tuotiin pöytään kastikepullokorillisen kanssa. Lihat olivat juuri sitä mitä toivoimme, pehmeitä, mehukkaita ja maukkaita. Jopa parempia kuin ennalta odotimme ja voittaa mennen tullen monet gastropubit. Menussa ranujen luvattiin olevan kaupungin parhaat ja täytyy sanoa, että kyllä ne olivat ihan juuri niin hyvät! Yhtä hyviä olen saanut vain Soi Soi:ssa. Rapeita pinnalta ja sisältä pehmeitä. Kannattaa kokeilla myös korissa olevan sinappisoosin kanssa. Ihan parasta!

Naapuripöydästä kuului nurinaa ruuan hitaasta saapumisesta ja selitykseksi kuulimme, että keittiössä oli vain yksi kokki ja tilauksia oli paljon. En tiedä oliko kyseessä sairastapaus vai onko normaalistikin vain yksi kokki paikalla, mutta jos tupa on täysi joka ilta, kannattaisi ehkä harkita lisää henkilökuntaa. Meitä tosin väitetty hitaus ei häirinnyt, emmekä sitä edes huomanneet, tosin yksin istuessa asia voisi olla toisin.

Tykkäsimme paikasta erittäin paljon, täydellinen arki-illan illallispaikka. Tällaisia saisi olla Helsingissä enemmänkin!

Latva on kuollut, eläköön Latva! Juuri Yhtiöiden 2011 avattu Latva-baari sulki ovensa vuodenvaihteessa ja syntyi uudelleen 2.1.2018 ruokaravintolana Kasarmintorin kupeessa. Latva tarjoaa eurooppalaisia, ajattomia makuja kun taas Juuri keskittyy suomalaiseen makumaailmaan.

Latva-baari oli ystäväni ja minun vakiopaikka. Kävimme siellä useasti GT:llä ohi kulkiessamme ja onhan siellä juhlittu toisen ystäväni polttareitakin. Haikein mielin luin siis uutisia ihanan kapakan sulkemisesta, mutta toisaalta uutuudenviehätyksissäni varasin heti pöydän uudesta Latvasta.

Uutuuttaan kiiltelevässä ravintolassa on sata asiakaspaikkaa sekä baarilounge. Koko salista näkee esteettömästi avokeittiöön, joka jatkuu sulavasti samana tiskinä baariksi. Tiskin toisesta päästä löytyy lasiseinäinen viinikellari. Kaikki on hyvin virtaviivaista ja modernia, juuri minun makuuni. Baariloungen ja ravintolan välille olisin kaivannut jotain estettä, sillä selän takana räkättävät naiset hieman häiritsivät ruokailua. Ehkäpä väliin olisi voinut harkita vaikkapa kasveja.

Meidät ohjattiin pöytään ja ensin tuotiin pieni paperinen lista, jossa oli muutamia snäkkityyppisiä alkupaloja, muutama drinkkiehdotus ja laseittain myytävien viinien lista. Näistä olisimme voineet valita jotain pientä purtavaa ja juomaa menun tutkailun ajaksi. Miestä mikään laseittain myytävistä viineistä ei kuitenkaan kiinnostanut, joten päädyimme ostamaan pullollisen viiniä ja näin ollen jätimme alkudrinkit välistä. Sitten saimme menut, jotka olivat sujautettu nahkakansiin. Ihanat paksut nahkakannet olivat vielä uutuuttaan kovin jäykät, mutta pehmenevät pian mukavasti. Päätimme tilata jaettavaksi kaksi alkupalaa ja kaksi alkuruokaa sekä molemmille omat pääruuat.

Ensimmäisenä saapui pieni keittiön tervehdys, punakaalikimchi, pikkelöityä basilikaa ja kurpitsaa. Erikoinen veto eurooppalaisten makujen ravintolaan. Toki kimchi ja pikkelöidyt kasvikset ovat ajan hermolla, mutta silti tuota olisi voinut odottaa ennemmin crosskitchen tai aasialaisessa paikassa. Tervehdys oli kuitenkin hyvää ja maut täydensivät hyvin toisiaan. Basilika varsinkin oli ihanaa.

Seuraavana saapui leipä. Leipää sai kuulemma ottaa niin paljon kuin sielu sieti, mutta päädyimme tässä vaiheessa vain yhteen palaan. Leipä oli hyvää. Sitkeää. Hapanta. Isoreikäistä. Juuri sellaista mihin kotona pyrin. Erittäin hyvää suolaisen talon voin kanssa. Onneksi leipä ei tullut korissa, olisin syönyt itseni jo siitä ähkyyn.

Tilasimme alkuun snäkkilistalta perunarieskaa ja lardoa sekä paahdettua juurileipää ja savustettua makrillia. Saimme ihanaa ylipaksua paahdettua rieskaa ja suolaista rasvaa. Samaa hyvää leipää paahdettuna ja savuisen rasvaista makrillipyreetä. Annokset olivat yllättävän isot ja osa jäikin syömättä, jotta jaksaisimme aterian loppuun.

Alkuruokana jaoimme annokset. Ensimmäisenä oli kampasimpukkaa, mustajuurta ja Carelia kaviaaria. Mustajuuri toi jykevän, kitkerän maun muutoin lähes makeaan ruokaan, jossa pirskahteli suolaisia kaviaaripalloja. Kampasimpukat olivat kypsennetty täydellisesti, mutta jokin tuossa annoksessa riiteli kokonaisuutena.

Toiseksi alkuruuaksi valitsimme tartarin porvoolaisesta Charolaisin sisäpaistista. Mahtava! Liha pehmeää ja hyvin maustettua. Herkkua jo yksinään, mutta mustavalkosipulivaahto tekee tästä upeaa. Saisinko toisen tuplana, ihan vaan itselleni kiitos?!

Pääruokana molemmilla viiriäinen. Täytetyn linnun seurana marinoituja kirsikoita, punajuurta ja juuriselleripyreetä madeirakastikeella. Osa punajuurista oli savustettu. Olutmarinoitu sipuli oli järkyttävän hyvää. Viiriäisen koivet erityistä herkkua. Yksittäiset elementit ei vaikuuttaneet erikseen, mutta yhdessä toimivat erittäin hyvin.

Jälkiruokana otin muscovadokakkua, banaanijogurttijätskiä ja kinuskia. Suosituksen perusteella kaadettiin alkuviiniä lasiin. Jätskissä todella vahva banaanin aromi. Yksinään se olisi ollut liian voimakas maku, mutta makean, kostean kakun ja lähes kitkerän kinuskin kanssa toimi mainiosti. Viini toimi annoksen kanssa loistavasti.

Naapuripöydästä kuulimme, ettei portviiniä ole listalla. Tästä tulee kyllä iso miinus, vaikka ihana tarjoilija kaivoikin herralle pullollisen jostain vanhan Latvan jäämistöistä. Portviini on parasta! Kyllä sitä pitää listalla olla!

Meille osunut tarjoilijanainen oli erittäin mukava. Iloinen, asiantunteva ja ystävällinen. Ei liian tunkeutuva, johon monet tarjoilijat usein sortuvat, vaikkakin tilannetta ja maistumista kyseltiin usein. Kaikki palaute otettiin kiitollisena vastaan ja negatiivinen luvattiin kertoa eteenpäin, jotta jatkossa asiat olisivat paremmin.

Musiikista huolehti DJ ja volyymi oli meille sopiva. Jossain vaiheessa voimakkuutta nostettiinkin salin täyttyessä. Toisen naapuripöydän rouva yritti siirtää kaiutinta kuitenkin kauemmaksi kun se soi vieressä ikkunalla. En tiedä toimisiko esimerkiksi katossa olevat kajarit paremmin.

Kaiken kaikkiaan ilta oli mainio. Laskukaan ei päätä huimannut. Neljä ruokalajia per naama, pullo valkoviiniä ja kaksi lasia jälkiruokaviiniä maksoi alle kaksi sataa euroa. Ensimmäinen viikko tuo omat ongelmansa, osittain uusi henkilökunta vaatii perehdytystä, eikä ruoka ole vielä ihan Juuren tasolla, mutta ei paha. Ei yhtään paha. Kyllä tästä vielä varmasti hyvä tulee.

Miehen kommentit:

Uuden Latvan viinilista näytti hyvältä. Harmikseni totesin, että kaikki mielenkiintoiset tuotteet myytiin pulloissa. Päädyttiin ottamaan pullo Domaine Guy Robinin Petit Chablista vuodelta 2015. Viini oli hyvä perus, ehkä hivenen makea burgundilainen, jolla surffasi hyvin koko aterian läpi. Ainostaan tartar, joka oli erittäin loistava, olisi kaivannut kylkeen punaisen. Listalta taisi löytyä joku pikku-Barolo vuodelta 2014, joka voisi toimia. Suklaatortun kanssa valitsin Banyulsin, joka toimi ihan ok. Puolison jätskin kanssa ottama muscat oli ehkä hivenen parempi combo. Näin jälkiviisaana, olisi ehkä pitänyt päätyä siihen. Vaikka Latva ei ollut tajunnanräjäyttävä kokemus, suosittelen vahvasti testaamista. Illasta jäi hyvä fiilis.

Vietimme perjantaina pienellä porukalla pikkujouluja ja lähdimme ravintola Nokkaan syömään. Nokka sijaitsee Katajanokanrannassa, siinä Uspenskin katedraalin katveessa, Kruununhakaan avautuvin näkymin. Perille tunnelmalliseen punatiilirakennukseen löytää varmasti pitämällä silmällä ovensuussa sijaitsevaa valtavaa potkuria ja ankkuria.

Sisään astuessa saavutaan ensin baarin/kahvilan puolelle, jossa toimii myös pieni tilapuoti, josta voi ostaa mukaan menustakin tuttuja pientuottajien tuotteita. Meidät ohjattiin etusaliin, jossa tilaa hallitsi lasinen seinä keittiön puolelle. Nautin valtavasti kokkien työskentelyn seuraamisesta, joten olin innoissani tästä asetelmasta. Aloitimme negroneilla, jotka olivat täydellinen aloitus illalle.

Valitsimme menu Nokan (7 °17) ja kasvissyöjille menu Greenin. Täten edessä oli neljä ruokalajia viineineen (menut 68/58€ ja viinit 56/55€). Aluksi saimme ihanan sipulista leipää vatkatulla voilla ja keittiöstä tervehdykseksi saapui sinistä porkkanaa herkullisilla päällyksillä.

Ensimmäisenä ruokana oli lämminsavuhaukimoussea ja kylmäsavuhaukea rapeassa ruis”tacossa”, kun taas kasvisruokailijoilla oli Nokan kotijuustoa ja puolukoita samaisessa ruiskuoressa. Molemmille kylkeen tuotiin myös lämmintä sienisalaattia. Sienisalaatti oli ihanaa. Kanttarelleja, siemeniä, varsiselleriä ja täydellinen marinadi. Sienet ja tacot olivat mahtava makupari. Erittäin kova aloitus.

Seuraavana pöytään kannettiin pipoja. Kyllä. Pipoja. Villawoolin pipojen alta löytyikin herkullinen annos. Paahdettuja maa-artisokkia, ruskeavoimajoneesia ja maa-artisokkasipsejä. Taas täydellinen annos. Yhteistuumin kaavimme patojen pohjilta viimeisiäkin rippeitä ja mietimme miten saisimme kaiken tuon herkun suuhumme.

Tässä välissä saimme taas pienen väliyllärin keittiöstä. Lihansyöjille porolientä ja vegeille sienilientä. Molempien päällä perunamuusia eli poronkäristys shottilasissa. Hauska idea siirsi ajatukset pääruokaan.

Pääruokana oli poroa kahdella tavalla. Toisessa reunassa oli pitkään haudutettua, lähes ajatuksesta hajoavaa potkaa ja toisessa reunassa mehevää sisäfilettä. Lisäkkeenä oli sieniä ja savustetusta poron kuusta eli rasvasta tehtyä kastiketta. Kasvissyöjät saivat uunikurpitsagnoccheja, hummusta ja ihanaa Syrjähyppy-vuohenjuustokastiketta. Tässä vaiheessa alkoi vatsa olemaan jo ihan täysi. Itse en pystynyt syömään kaikkea, vaan jouduin jättämään pienen palan syömättä. Harmitti, sillä ruoka oli todella hyvää, mutta minkäs teet. Onneksi jälkiruoka menee eri mahaan!

Ja jälkiruokahan saapuikin hetken kuluttua, kunhan ensin raikastettiin suut pienellä välisorbetilla.

Jälkiruokana kasvissyöjillä oli “metsän kuningatar”, jossa iloisessa sekamelskassa kakkupohjaa, vadelmaa, mustikka-vadelmajäätelöä ja vadelmamarenkia. Annos oli massiivisen kokoinen, mutta niin ne vaan katosivat parempiin suihin. Me lihansyöjät taasen saimme maitosuklaata ja lakkasorbettia. Yllättäen tarjoilijan takataskusta löytyikin sitten vielä Jaloviina-pullo ja annokseen lisättävät lakat liekitettiinkin pöydässä ruokailijoiden hihkuessa innosta. Dinner and a show!

Kaiken kaikkiaan ilta oli onnistunut ja kaikki olivat tyytyväisiä ruokiin. Myös viinit olivat toimivia pareja annoksille. Ei mitään suuria oivalluksen tuntemuksia, mutta erittäin toimivia. Palvelu oli ystävällistä ja alitajuinen pelkoni huonosta hinta-laatu-suhteesta osoittautui vääräksi. Tänne voi hyvillä mielin tuoda vaikka ulkomaisia vieraita tutustumaan suomalaiseen keittiöön.

Varaa pöytä täältä: www.ravintolanokka.fi