Gastro Helsinki messut pidettiin Helsingin Messukeskuksessa 14. – 16.3.2018. Nämä messut pidetään kahden vuoden välein ja messuille on pääsy vain ravintola- ja ruoka-alan ammattilaisille. Harrastajille ei ollut mahdollisuutta päästä mukaan, eikä mitään kuluttajapäivää pidetty.
Itse olin paikalla torstaina ja perjantaina. Harmillisesti en ehtinyt kuuntelemaan kaikkia mielenkiintoisia luentoja, mutta muutamaan pääsin kuitenkin mukaan. Riedel lasitastingista ja natuviinitastingista tulossa juttua myöhemmin. Nyt siis yleisemmin siitä mitä messuilta jäi mieleen.
Hamppufarmi tarjosi erilaisia hampputuotteita snäkeistä suklaaseen ja proteiinijauheesta kahviin. Hamppufarmin tilukset sijaitsevat Marttilassa, Lounais-Suomessa ja heidän lisäkseen hamppua tuottavat 24 sopimusviljelijää. Tässä monikäyttöisessä superfoodissa on paljon omega-6 ja omega-3 rasvahappoja, niiden ollessa myös ideaalissa suhteessa. Maistatuksessa oli lähes koko valikoima ja mieleen painuivat paahdetut ja suolatut siemenet, proteiinijauheet, pehmeänmakuinen vihreä hampunsiemenöljy ja etenkin snaksit! Oih, nuo addiktiota aiheuttavat ihanat rouskuvat snaksit. Pussillinen katoaa hetkessä…
Edustaja vinkkasi myös kuorituista siemenistä, joista voi tehdä hamppumaitoa! Pitääkin joskus kokeilla millaista se on. Kuorittuja siemeniä olenkin käyttänyt aiemmin rahkan joukossa ja nyt sain mukaani pussillisen kokonaisia, jotka menevät ainakin leivän joukkoon.
Jännittävää oli kuinka paljon jäätelöä messuilla oli tarjolla. Oli lonkerosorbettia, tomaatti-basilikasorbettia, homejuustojäätelöä, mäntyjäätelöä, mozzarellajäätelöä ja vaikka mitä muuta. Tuntui, että minne tahansa menikin, jäätelöä oli aina vastassa. Mieleen jäivät etenkin jännittävä Suomen Jäätelön Mänty ja Peltolan ihanan pehmeät, säilöntäaineettomat puhtaat maut. Kesä lienee tulossa!
Dieta ja E.Ahlström esittelivät uusimpia tuulia kattausrintamalla ja huomioni kiinnitti se kuinka paljon tarjolla oli kuparin ja messingin sävyjä. Aterimet eivät siis ole enää vain kylmänsävyisiä vaan myös lämpimät metallin värit saapuvat kattauksiin. Kuulemma mustalla ja kuparilla leikittelevät lautaset olivat kiinnittäneet etenkin pohjoisen high end -ravintoloitsijoiden huomion. Jäämme siis odottelemaan kuinka laajasti nämä sisustuslehtien sivuilta tutut värit leviävät ravintolapöytiin.
Metos oli tuonut massiiviselle osastolleen muutamia jonoa aiheuttaneita laitteita. Messualueen laidalla osalla vieraista saattoi mennä ohi pyöriväpohjainen pizzauuni, jonka perällä paloi tuli. Eihän tämä ihme tokikaan sitä jonoa aiheuttanut, vaan pizzat, joita kokit pisteellä paistoivat. Saatoin hakea useamman palan…
Toinen jonoa aiheuttanut piste oli sushilaitteiden esittely. Automaattinen nigiri-pyörittäjä ja maki-rullaaja olivat sushikokkien apuna kun näitä herkkuja tehtiin messuyleisön mieliksi aina tasatunnein. Satuin onneksi juuri paikalle kun seuraavia alettiin kasaamaan. Siinä pari minuuttia viimeistelyä odotellessani oli jonoa muodostunut jo yli 20 ihmisen verran. Sushi tuntuu olevan edelleen kova juttu Suomessa, joten automaatit ovat varmasti tarpeen monessa paikassa.
Uudet ruokatuotteet
Hyönteisiä oli messuilla useammallakin tiskillä. Tietysti paikalla oli EntoCubeSamu-brändillään, mutta lisäksi hyönteisiä löysin myös Eat Grub:n proteiinipatukoista sekä yllättäen Viking Linen ständiltä! Viking Line tuo huhti-toukokuuksi laivoilleen hyönteisruokia vaihtoehdoksi à la carte –erikoismenussa ja maistatuksessa olikin sokerikuorrutettuja lokusteja suklaalähteeseen dipattavaksi. Suklaalähteen ympärillä kävi kova kuhina ja innokkaita maistajiakin löytyi. Eat Grubin proteiinipatukat olivat ihan perushyviä patukoita. Jos en olisi tiennyt niissä olevan sirkkoja, ei sitä millään olisi voinut arvata. Samun ständillä oli tarjolla sirkkapähkinöitä ja sirkkapatonkia. Kokonaiset sirkat pähkinöiden joukossa olivat hauska idea. Kiinnittää varmasti huomion esimerkiksi baarissa, vaikkakin osa ihmisistä saattaisi juosta kirkuen karkuun. Sirkkapatonki oli perusleipää. Ei niin kovin hyvää sellaista, mutta itse olenkin hapanjuurileipään hurahtanut leipähifistelijä. Vähän kyllä tekisi mieli tehdä itse sirkkaleipää tai jotain muuta jännittävämpää, mutta menekki oli yllättänyt Samut ja kaikki sirkat oli myyty loppuun kun menin niitä perjantaina ostamaan. Pitänee yrittää saada sirkkoja jotain toista kautta.
Hyviähän kaikki hyönteiset olivat, rapeita ja ehkä hieman pähkinäisiä. Hienosti toimivat suolaisena ja makeana.
Mielenkiintoinen vastakkainasettelu oli myös Vöner vs Vebab. Vebab on Helsingin Kalatalon vegaaninen tuote, joka on vehnäproteiini- ja kikhernepohjainen kebablastu. Maistoin tätä heidän tiskillään. Lastu oli hieman kuivaa ja suutuntuma oli kovin massamainen ja selkeästi huomasi ettei kyseessä ole liha. Vebab tarvitsee siis vielä vähän tuotekehittelyä. Vöner taas on täältä samalta kylältä, tuosta meidän lähipizzeriasta Kruununhaasta kotoisin oleva seitanpohjainen kebablastu. Vöneriä olinkin jo maistanut ennen kebabissa, mutta nyt maistoin sitä sellaisenaan pienellä kastikkeella. Vöner on ihan käsittämättömän hyvä tuote. Tuntuma on lihainen, ulkonäkö menee ihan kebabista ja makukin kohdillaan. Ihan heti ei pysty sanomaan onko kyseessä “huono” pizzeriakebab vai vöner. Ei ihme, että Vöner valittiin tänä vuonna VegeAwardseissa vuoden parhaaksi tuotteeksi. Vannoutunut lihansyöjäkin tykkää.
Jukkola Food maistatti omalla osastollaan Jukkolan Mustajussi -mustapippurituorejuustoa. Aivan täydellistä! Olen Valion Mustapekan tuotannon lopettamisesta lähtien kaivannut jotain hyvää korvaavaa tuotetta, sillä täydellinen pikakastike pihville syntyi yksinkertaisesti yhdistämällä paketti juustoa ja purkki kermaa. Ja nyt se on löytynyt! Mustajussi on tällä hetkellä kaupoissa myynnissä vain Pohjanmaan alueella, mutta saapuu maanlaajuisesti saataville toukokuussa. Juuri sopivasti kuumimmalle grillikaudelle. Pieni miinus Jukkolalle kovamuovisesta pakkauksesta.
Wine, Beer & Spirits
Tämä vuosi oli ensimmäinen kun kaikille messuvieraille oli pääsy Wine, Beer & Spirits -alueelle. Aiemmin tämä alue on ollut varattuna vain alkoholijuomakaupan ammattilaisille, mutta nyt muutkin pääsivät maistelemaan juomia ostamalla maistelulipukkeita.
Suomenlinnan panimon tiskillä hääräsi Jenni. Hän kertoi, että vaikka Kealakekuan myynti on ollut odottamattoman vilkasta, on se tehty kertapanona… ainakin toistaiseksi… Ehkäpä siis voimme elää toivossa, että tätä herkkua olisi tulossa vielä lisää? Maistoin muutamaa vakiovalikoiman tuotetta ja täytyy taas nostaa hattua panimolle. Piper Wit oli aivan ihana kesäinen belgityylinen vehnäolut. Raikas, vaalea ja ihan varmasti meidän kaapista kesällä löytyvä! Coyet Ale kuparisessa maltaisuudessaan vaati ruokaa seurakseen. Kuivan hedelmäinen Hoppe IPA oli juuri sitä mitä IPA:n pitääkin olla, katkeroinen ja yrttinen. Ja lopuksi Helsinki Portteri, joka lakritsaisuudessaan menee ihan jälkiruuasta. Saisinko kylkeen vielä palan suklaata kiitos?
Samalla Suppilog -osastolla Suomenlinnan Panimon kanssa oli myös Weekend Snacksin sipsit. Maistatuksessa olivat uudet WS-sarjan tuotteet, joissa on huomattavasti enemmän proteiinia ja vähemmän rasvaa kuin perinteisissa sipseissä. Za’atar-maustettu hummus, inkiväärinmakuinen linssi ja jalapenon- ja kermanmakuinen kvinoa snacks olivat kaikki hyviä, mutta jalapeno-kvinoa vei voiton. Nam! Kaikki tuotteet ovat laktoosittomia, gluteenittomia ja vegaanisia. Kannattaa napata testiin jos törmäät kaupassa.
Alkoholiosastolla huomion kiinnitti Shaman Spiritsin tiski komeine Laplandia pulloineen. Bilberry-vodka oli jo mainittu Gastro Helsingin sivuilla vinkkinä ehdottomasti tutustuttavana tuotteena, joten pitihän se käydä maistamassa. Ihanan mustikkainen vodka saa makunsa 570 grammasta metsämustikkaa jokaista vodkalitraa kohden, eli ei mikään esanssihömpötys vaan ihan ehtaa tavaraa. Tummaa, mustikkaista ja varmasti maailmalla hyvinkin eksoottista. Laplandialta löytyy myös mm lakka-, puolukka- ja xylitolvodkat, joten suomalaisuutta on nyt saatavissa pullotettuna. Toivottavasti tekisivät sarjasta maistelupakkauksen pieniä pulloja, jolloin tuliaisongelmat olisi kerralla ratkaistu. Iso peukku.
Toinen mielenkiintoinen tuote löytyi Ägräs Distilleryn tiskiltä. Iloisen keltainen Abloom Gin -pullo houkutteli luokseen ja kuulin, että tämä kesäinen juoma sisältää mm katajaa, puna-apilaa, sitruunaa, väinönputkea, Fiskarsin hunajaa ja kiinanruusua. Ensimmäinen rajattu erä on 1680 pulloa ja ne ovat numeroituja. Tämä tuote oli todellakin kesäinen ja raikas. Tiskillä ginistä sekoiteltiin gin&toniceja. Mausteena oli tuoretta timjamia ja vihreää omenaa.
Lopuksi kävin vielä kuuntelemassa Gastro Stagella kun Anikó Lehtinen puhui palvelumuotoilusta osana olutmyyntiä. Hän kertoi kuinka nuoret naiset ovat vähentäneet siiderin juomista ja kuinka olutvalikoima pitäisi olla selkeästi ja edustavasti esiteltynä asiakkaalle. Samoin tuotteen tulisi tulla asiakkaalle kuten se on esitetty myydessä. Eli sopivan kokoisessa lasissa, oikean lämpöisenä ja kauniilla vaahdolla. Anikó kertoi myös pienistä vinkeistä myynnin lisäämiseksi ja palvelun parantamiseksi; pienet ruoka-annokset, top 10-listat, tastingit ja vaikka vaan pala suklaata imperial stoutin kylkeen.
Messuilla oli mahtavaa päästä käymään ja tutustumaan uusiin tuotteisiin. Vähän jäi vaan harmittamaan se kaikki muoviroska mitä maisteluista tuli. Pisteet niille, jotka käyttivät puisia lusikoita, ”kaarnalaivoja” ja kippoja annoksissaan. Pieni hippi sisälläni tykkää!
Vuoden kokki ja Vuoden tarjoilija
Messujen ajan käynnissä oli myös ELO-säätiön järjestämä Vuoden kokki ja Vuoden tarjoilija -kilpailu. Omalla alueellaan ollutta kilpailua pystyi käymään seuraamassa koska tahansa, sillä kilpailu kesti molempina päivinä koko päivän. Aamupäivällä valmisteltiin serviisiä ja iltapäivällä ruokailijat saapuivat ja tarjoilu alkoi.
Perjantain finaalissa kokit valmistivat yhden lämpimän pääruoan ja yhden jälkiruoan. Kilpailu oli kovatasoinen ja voittajaksi valittiin ravintola Villa Störsvikin Kalle Tanner. Kalle sai kehuja tasalaatuisesta työskentelystään ja harmonisesta makumaailmasta. Tiukan kilpailun toiseksi sijoittui Mikko Kaukonen (Food Camp Finland) ja kolmanneksi Sami Sorvoja (ravintola Pöllöwaari)
Keittiön kiemuroita 