Keittiön kiemuroita

Saimme blogipassin Viini ja Ruoka tapahtumaan ja tänä vuonna valitsimme omaksi teemaksemme kohtuuhintaiset Alkosta saatavat viinit, eli niin sanotut arkiviinit. Tokihan joukkoon lipsahti pari hieman kalliimpaakin. Tapahtuma on Messukeskuksessa 25.–28.10.2018 ja auki vielä tänään lauantaina 27.10. klo 10–20 ja huomenna sunnuntaina 28.10. klo 10–18.

Ensimmäinen kohtaaminen tämän vuoden messujen suhteen oli pantiton lasi. Joudut ostamaan 8€ maksavan lasin aikaisemman pantillisen lasin sijaan. Ihan kiva, mutta viinilasivitriini on jo valmiiksi täynnä Riedelin laseja. Luonnollisesti tottakai eri sarjan laseja. Jos on pakko ostaa lasi, saisiko edes itse valita sarjan? 😀
Maksuvälineenä messuilla toimi jo tutuksi tullut Seamchipin ladattava kortti (kortin hinta 2€), maisteluannokset vaikuttivat olevan yleisimmin n.3€, arvoviinit kalliimpia. 

Noh, tästä sisuuntuneena suuntasimme Muru Winesin tiskille, josta poimittiin lasiin Slovenialainen Riesling Verus (Alko 19,99€). Viini oli hapokas ja puolikuiva,  mutta jollain tapaa silti hyvä Riesling. Ei suinkaan niin kevyt ja mitäänsanomaton kuin moni tämän päivän edullisista Rieslingeistä.

 

Seuraavaksi suunnattiin Roséjen maailmaan. Pelkästään värinsä vuoksi valinta osui Vigruppen Finlandin maahantuoma Vigneti del Vulture Pipoli Rosato Basilicata 2015 (12,50€). Väriltään tumma, mutta todella mieto rosé. Suutuntuma toki oli raikas ja muutenkin kompleksi, mutta valitettavasti maku ja nenä oli mitään sanomaton. 

Viinilinnan ohi kulkiessamme silmään pisti Mouton Cadetin punainen (13,99€). Talon rosé on hyvä ja sellainen mikä kesäisin päätyy omaan ostoskoriin. Punkku on kolmen rypäleen blendi. Merlot, Cabernet Franc ja Cabernet Sauvignon. Viinissä on pyritty tekemään modernia Bordeauxia kevyillä tanniineilla. Valitettavasti viini ei yllä lähellekkään samalle tasolle saman talon rosén kanssa. Ei jatkoon.

Viinipostin tiskillä viinipulloissa oli kylttejä mainostaen voitettuja palkintoja, joista yksi oli vuoden viinit kilpailun 2018 voittaja. Titteli oli annettu vuoden 2014 Domaines Schlumbergerin Grand Gru Riesling:lle, yhden tarhan viinille (29,49€). Viini on eteläisestä Alsacesta, eikä turhaan palkittu. Nenä on hedelmäinen ja makea. Maku on miellyttävä ja hieman hapokas, sekä ranskalaisille tyyppillisesti kuiva jälkimaultaan. Kokonaisuutena hyvä viini. 

Tästä oikeastaan alkoi ylämäki. Muutama vuosi sitten törmättiin samaisilla messuilla Orion Winesin Wanted Ziniin, joka oli hintalaatusuhteeltaan oikein hyvä viini (11,98€). Viinilinnan Jari veti meille minitastingin. Sivuhuomiona, iso-osa talon viineistä on vegeä, eli kirkastamiseen ei ole käytetty kananmunaa tai muutakaan eläinperäistä tuotetta. Ensimmäisenänä lasiin eksyi talon Zensa Primitivo (11,98€), Zinfandelin vanhempi serkku. Tuote oli erittäin hyvä ja voimakas, juuri kuten tykkään viinini nauttia. Vahva suositus.  Seuraavana vuorossa oli Zensa Nero Di Troia (12,99€). Kuten nimestäkin voi päätellä, kyseessä on henkiin herätelty marja jostain antiikin Kreikan ajoilta. Viini ei kuitenkaan ollut iin hyvä kuin voisi olettaa. Tanniinit tuntuvat kurkun perällä ja viini on jokseenkin kuiva, ilman sen kummenpaa makuelämystä. Seuraavana vuorossa oli saman talon Ranger Syrah (14,98€). Nenä lupasi paljon ujolla savuisuudellaan. Mauku oli yllättävän pehmeä, toisin kuin Syrahint yleensä ja mausta löytyi lempeä sikarilaatikko. Ujo kellarimaisuus teki viinistä erittäin mielyttävän ja pehmeän nautinnon. Tämän jälkeen lasiin kaadettiin talon Cabernet Sauvignon (12,99€), jossa oli hyvin perinteinen ranskalainen nenä. Kokonaisuutena viini oli kevyehkö rypäleen muihin viineihin verrattuna. Viimeisenä tarjottiin talon erikoisuus, kaikkien Italian huippualueen rypäleistä tehty blendi Sette Vigne (16,89€), joka saa jouluksi uudelle vuosikerralleen uuden ulkoasun. Jokseenkin pelottava ajatus. Viini kuitenkin oli jollain tavalla jännittävä ja hyvin tasapainoinen. Kuitenkin Nebbiolo-miehelle kovin sotkuinen. 

Vauhtiin päästyään Viinilinnan Jari ohjasi meidät kollegansa Juhan jutuille, kuultuaan meidän nauttivan enemmän Pohjois-Italian tuotteista. Tällä puolella kaadettiin Perticaia 2014 (16,89€), 70% Sangiovese ja loput Sagrantionoa ja Colorinoa. Viiniä tehdään vain tiettyinä hyvinä vuosina. Viini tulee Umbriasta ja on jokseenkin kevyt. Silti hyvä. Seuraavana oli vuorossa Viinilinnan Rosso Toscano (14,98€). 90% Sangiovese 10% Merlot (ewww…). Viiniin ei ole lisätty sulfaatteja. Nenästä löytyi kirpakkaa salmiakkia. Maultaan viini käy montun pohjalla, liekö Merlot syy, mutta nousee nätisti porttimaisen jälkimaun kautta. Ihan ok tuote. Seuraavana lasin täytti Poderi dal Nespoli, 12,99€ Alkon tilausvalikoimasta. Viini tulee Emilia-Romagnan alueelta, joka on jokseenkin aliarvostettu. Maussa hiukan betonia, liekö syy tankin? Nenä aika tyypillinen, eikä tuo mitään erikoista. Jälkimaultaan hyvä. Opittuaan viinimaustamme, edustaja tarjosi meille Armigero Barbera D’Asti Superiore (14,98€). Viinin tuottaja on Roberto Sarotto Piemontesta, jokseenkin aliarvostettu tuottaja, sillä he tahtovat myydä kaikkien saavutettavissa olevia viinejä alueelta. Viinissä on hyvin tuttu Barberan nenä ja ensipuraisu tuo mieleen kodin, tosin viini on ehkä ujosti makea. Hintalaatusuhteeltaan loistava. 

Matka jatkui Vinkki Lasiin -tiskille ja välillä teki mieli jotain muuta. Otettiin Cavaa, Vilarnau Brut Reserva, 11,50€ Alkosta. Jos on pakko ostaa edullista tarjottavaa, tämä pesee Freixenetin 100-0. Seuraavaksi kaadettiin Tasmaniasta tulevaa Jansz Premium Cuvée Brutia (18,49€), kuoharia jota ystäväpiirimme samppanja-ekspertti on joskus tarjonnut. Viini on hyvin raikas ja erittäin taidokkaasti tasapainoinen. Erittäin hyvä kuohariksi.

Tästä siirryttiin valkoviineihin ja lasiin tuli italialainen Custoza (10,99€). Esittelijän mukaan aika… valkkari. Kyllä. Tyypillinen valkkari ja helppo dokausviini. Tästä päästiinkin hulvattomampiin tuotteisiin. Testasimme Yalumba Organic Viognierin (13,99€). Nenässä voimakas pieru, maussa tuhti merenelävä. Hyvä ylläri, lopuista muistiinpanoistani en saa selvää. Tästä hyökkäsimme Yalumba Old Bush Vine Granchen (22€) kimppuun. Hyvin rasvainen nenä, hyvät tanniinit. Tuntuu hyvin monikäyttöiseltä viiniltä, maussa hieman riistaa. Löytyy Alkon tilausvalikoimasta.

 

Samalla tiskillä oli myös Jenni Suomenlinnan panimolta. Jenni on paras, samoin Suomenlinnan Panimon tuotteet. Porter, Ulrika Saison ja Chapman lager. Hyvä. 

 

Ulosmentäessä palattiin vielä Muruun vetämään risotot ja kortti tyhjäksi. Maistettiin pari viiniä, joista on pakko nostaa Legras & Haas samppanja (39,90€). Todella kova tuote, joka muistuttaa Charles Heidsieckin Blanc de Millionaires 1995:sta, joskin ei ihan niin paahteinen. Hinta-laatu-suhde: ko-va! 

Yhteenvetona, käy hakee:

• Wanted Primitivo & Ranger Syrah
• Viinipostin vuoden viini 2018, Domaines Schlumberger Riesling Grand Gru 2014
• Viinilinnan Barbera D’Asti Superiore Armigero
• Vinkki lasiin Jansz ja Yalumba Old Bush Wine
• Muru Legras & Haas 
• Ja jos bisse maistuu, Vinkki lasiin tiskilta Suomenlinna Panimon tuotteet  

 

Japani on ollut minulle jo vuosia se paikka missä pitäisi ehdottomasti päästä käymään. Onneksi mahdollisuus siihen tuli puolitoista vuotta sitten ja lähdimme kiertämään Japanin eteläisiä kaupunkeja. Ruoka oli matkalla taivaallista! Minne tahansa menimme, saimme aina herkullista ruokaa pöytään, vaikka välillä yhteistä kieltä ei ollut ja tilaaminen kävi käsittämättömiä koukeroita listassa osoittaen. Vaikka emme aina tienneet mitä söimme, oli ruoka aina hyvää ja tämä elämys mieleenpainuva.

Japanilaisia ruokia on sitten tässä vuoden aikana tullut tehtyä useamminkin ja niiden ääressä on muisteltu matkaa ja kaikkia niitä ihania herkkuja. Yakitori on kivaa pientä naposteltavaa kun kavereita tulee kylään ja oluen kylkeen kaipaa jotain pientä suolaista. Tokihan nämä sopivat myös ruuaksi isompaan nälkään, jos grillailee useampia versioita.

Yaki tori

Kastike:
Kananluita tai wingsejä
2dl sakea
2dl miriniä
2dl vähäsuolaista soijaa
3rkl sokeria
parin sentin pala inkivääriä siivuina
pippuria

Jos ostit koipia, voit ottaa ne luuttomaksi ja käyttää koipien luut tähän. Tai valita siivistä nuijamaiset osuudet ja/tai kärkipalat kastikkeeseen. Luut tuovat kastikkeeseen vain lisämakua. Eli jos luita ei ole tarjolla, siirry suoraan kastikkeen keittämiseen.
Paahda luita tai siipiä uunissa niin, että pinta on ruskea.
Laita luut/siivet kattilaan ja lisää loput aineet.
Keitä kunnes jäljellä on noin kolmasosa.
Siivilöi ja säilytä jääkaapissa korkeintaan viikko.

Vartaisiin:
broilerin paistileikettä
broilerin sydämiä
broilerin siipiä
broilerin nahkaa
kevätsipulia
siitakesieniä

Pilko lihat ja nahka sopiviksi paloiksi. Huuhdo sydämet ja leikkaa ne auki. Leikkaa siipipalat auki, niin että luut ovat esillä. Alla video siitä miten tämä onnistuu helposti. Halutessasi marinoi lihoja pienessä määrässä kastiketta muutama tunti.

Leikkaa sipuleiden vaaleat osat n.4cm pätkiksi. Poista sienistä kannat.
Liota bambutikkuja vedessä puolisen tuntia, jotta ne eivät palaisi grillissä.
Laita tikkuun vuoronperään paistileikettä ja sipulia. Laita muut aineet lajeittain tikkuihin. Yritä saada lihoista littanoita, jotta ne paistuvat nopeasti.

Ota kastikkeesta pieni osa erilleen raakoja kanoja varten.

Grillaa vartaita kuumassa grillissä muutama minuutti puoleltaan. Sudi pintaan kastiketta (erotetusta osasta) grillauksen aikana.
Kun vartaat ovat kypsiä, penslaa pintaan vielä kerros puhdasta kastiketta.

Tarjoa hyvässä seurassa japanilaisen oluen kera.

Tänä vuonna kuuma kesä on verottanut mansikkasatoa ja kausi alkaa olemaan jo ohi. Vielä kuitenkin kerkiää tekemään tätä hieman erilaista basilikalla maustettua mansikkatorttua. Tämä kesäinen herkku ei ole älyttömän makea, ainakaan jos et hölvää siirappia ihan rajattomasti.

Gluteenittoman version saat helposti vaihtamalla pohjan jauhot gluteenittomaan jauhoseokseen.

Mansikka-basilikatorttu

Mantelipohja

115g voita
1.2 dl tomusokeria
1 keltuainen
1.2 dl mantelijauhetta
2,4dl jauhoja

Basilikakastike

3,5 dl  maitoa
0,5 dl ruokosokeria
4 keltuaista
1 rkl vaniljasokeri
2 rkl maizena
2,5 dl pilkottua basilikaa

Basilikasiirappi

1 dl vettä
1,5 dl ruokosokeria
1 dl pilkottua basilikaa

n.400g tuoreita mansikoita
tuoreita basilikanlehtiä koristeeksi

Valmista ensin basilikasiirappi. Mittaa vesi ja sokeri pieneen kattilaan, kiehauta niin että sokeri sulaa ja kaada liemi sitten basilikojen päälle. Anna maustua jääkaapissa muutama tunti tai vaikka seuraavaan päivään. Ennen käyttöä siivilöi basilikat pois liemestä.

Tee sitten taikina. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää sitten keltuainen ja mantelijauhe. Sekoita hyvin. Lopuksi lisää jauhot kevyesti sekoittaen, niin että ainekset ovat vain tasaisesti sekoittuneet. Jos vatkaat taikinaa likaa tässä vaiheessa, saat kovan pohjan. Kääri taikina tuorekelmuun ja laita jääkaappiin jähmettymään vähintään tunniksi.

Tässä vaiheessa voit tehdä täytteen. Kuumenna maitoa ja hienonnettuja basilikanlehtiä kattilassa miedolla lämmöllä kunnes maito tulee kiehumispisteeseen. Vaahdota sillä välin keltuaiset, sokerit ja maizena kulhossa. Siivilöi maito ja kaada se seokseen hitaasti, koko ajan sekoittaen. Huuhtaise kattilasta loput basilikan lehdet pois ja kaada seos kattilaan. Lämmitä miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen kunnes seos kiehuu. Anna kiehua hiljalleen muutaman minuutin ajan edelleen sekoittaen, kunnes seos on paksua. Jos siinä on edelleen paakkuja, voit painella sen lusikalla siivilän läpi. Siirrä kastike kulhoon, peitä tuorekelmulla ja laita jääkaappiin jäähtymään.

Painele jäähtynyt taikina jauhotettuun (mielellään irtopohjaiseen) piirakkavuokaan noin puolen sentin paksuiseksi. Voit myös kaulia taikinan kahden leivinpaperin välissä, mutta keksimäinen taikina saattaa olla hieman hankala kaulittava.  Siirrä valmis pohja vielä jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi. Kuumenna uuni 200°C.

Voitele pala foliota (tai leivinpaperia) ja aseta se voideltu puoli alaspäin pohjan päälle, kaada sitten vuoka täyteen herneitä, riisiä tai muuta painoksi sopivaa. Toki voit tehdä piirakan ilmankin tätä vaihetta, mutta silloin reunat voivat valahtaa alas tai pohja kupruilla epäesteettisesti. Paista pohjaa 20 minuuttia painon kanssa, poista sitten folio sekä painot ja paista vielä kymmenisen minuuttia kunnes pohja saa kauttaaltaan kauniin värin. Vartioi koko ajan, sillä pohja palaa hetkessä. Jos haluat, leikkaa vielä kuumasta pohjasta reunan yli kohonneet osat terävällä veitsellä. Anna pohjan jäähtyä täysin ennen vuoasta poistamista ja täyttämistä.

Täytä piirakka lusikoimalla basilikakastike jäähtyneen pohjan päälle. Asettele viipaloidut mansikat kauniisti limittäin niin, että ne täyttävät koko piirakan reunoille asti. Sivele mansikoille runsaasti siirappia ja koristele basilikanlehdin. 

Mustekala ja kalmari varmasti jakavat mielipiteitä. Osa ihmisistä ei kykene syömään mustekalaa ulkonäön vuoksi, imukupit ja lonkerot ällöttävät. Toiset taas muistavat kumisen sitkeät pakasteesta kaivetut rasvaiset mustekalarenkaat. Joku taasen pitää mustekalan syömistä epäeettisenä niiden älykkyyden vuoksi. Lähes kaikki kuitenkin ihastuvat makuun kun pääsevät ennakkoluuloistaan yli.

Oikein tehtynä mustekala on pehmeää, makeaa ja kevyttä lihaa, joka on ollut oma suosikkini jo pienestä lähtien. Muistan kun lapsena kävimme ulkomailla ja halusin aina syödä mustekalaa. Toki sama linja on jatkunut aikuisenakin; jos ravintolan ruokalistalla on mustekalaa, todennäköisesti otan sitä.

Onneksi nykyään mustekalaa ja kalmareita saa jo Suomestakin ihan kivasti. Isompien kauppojen kalatiskillä näkee välillä tuoreita ja pakkasesta löytyy melko varmasti jotain.  Nämä mustekalat ostin Hakaniemen Vii-Voanista, jossa pakastelaarissa oli useampaa kokoa ja lajia. Pakastaminenhan ei ole mustekalalle missään nimessä pahasta. Päin vastoin se mureuttaa lihaa entisestään.

Tein ruokaa vain kahdelle joten puolitin reseptin annoksen. Pääruokana 200g oli juuri sopiva määrä yhdelle.

Salaattina oli tällä kertaa ihan vaan vuonankaalia, piel de sapo melonia ja paahdettuja pinjansiemeniä perusvinegretin kera.

Grillatut mustekalat

n.800g pieniä mustekaloja

0,5dl valkoviiniä
1rkl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
1/2 chili
(1 oksa sitruunatimjamia)
1 tl (savu)paprikaa
suolaa ja pippuria

Jos mustekalasi ovat kokonaisia, siivoa ne ensin. Tee päähän varovainen viilto pitkittäin ja kaavi sisällys ulos. Käännä pää ympäri ja huuhdo. Tarkista vielä lonkeropuolelta keskeltä avaten, että nokka on poistettu. Yleensä pakastemustekalat on valmiiksi siivottuja.

Kuivaa mustekaloja talouspaperilla ja tee marinadi. Murskaa valkosipuli ja hienonna siemenetön chili. Sekoita kaikki aineet ja lisää marinadi mustekalojen sekaan. Anna marinoitua jääkaapissa noin puoli tuntia.

Kaada marinadi mustekalojen joukosta pieneen kattilaan. Voit kevyesti puristaa mustekaloja saadaksesi kaiken marinadin pois. Keitä marinadia hiljalleen kasaan noin vartin verran, jotta saat hieman tiivistyneen kastikkeen. Kastikkeen kiehuessa voit grillata mustekalat. Aseta mustekalat kuumalle grillille ja grillaa muutama minuutti molemmin puolin, kunnes lonkerot ovat kipristyneet.

Pyöräytä mustekalojen sekaan hieman kastiketta ja tarjoa sitruunan kera.

Grillatut uudet perunat

perunoita
öljyä
suolaa

Keitä perunat lähes kypsäksi, niin että varrastikku menee niistä juuri läpi. Pyöräytä oliiviöljyssä ja ripottele päälle suolaa. Varrasta perunat ja grillaa niitä välillä käännellen kunnes ovat saaneet kauttaaltaan kaunista väriä.

Kesärullat ovat täydellistä ruokaa kuumaan kesäpäivään. Viileän raikkaita kevyitä sormisyötäviä, joissa tuoreet kesän uudet kasvikset saavat loistaa.

Perinteisiä täytteitä ovat tässä käytettyjen lisäksi esimerkiksi possu sekä salaatti, mutta rullien sisään voi kääräistä lähes mitä tahansa; lohta, tofua, juureksia, siemeniä, pähkinöitä, hedelmiä tai marjoja. Kokeile rohkeasti ja katso vaikka ideoita kesärullia myyvien ravintoloden ruokalistalta!

Vietnamilaiset kesärullat

jättikatkarapuja (kypsiä ja kuorittuja)
avokado
kevätsipulia
porkkanaa
kurkkua
ituja
yrttejä (korianteri, thaibasilika, aasian minttu)
ohuita riisinuudeleita
seesamöljyä
riisipaperiarkkeja

Tee ensin kastikkeet, jotta maut niissä ehtivät tasoittua.
Valmistele sitten muut ainekset. Kaiken tulee olla valmista ja viileää kun alat kasaamaan rullia.

Jos katkaravut ovat todella jättejä, voit puolittaa ne pitkittäin. Pilko kaikki kasvikset noin 10cm pitkiksi tulitikkumaisiksi suikaleiksi. Keitä nuudelit ohjeen mukaan, jäähdytä kylmässä vedessä ja sekoita niihin hieman seesamöljyä, jotta ne eivät tartu toisiinsa.

Riisipaperiarkit kostutetaan joko vesiastiassa tai kahden märän pyyhkeen välissä niin, että ne pehmenevät. Arkin ei tarvitse olla täysin löysä kun alat täyttämään sitä. Se kyllä vettyy edelleen täyttämisen aikana. Laita täytteitä arkin reunaan ja lähde rullaamaan niitä arkin sisälle. Ensimmäisen kierroksen jälkeen käännä reunat keskelle ja rullaa sitten loppuun.

Valmiit rullat ovat tahmeita, joten älä anna niiden koskettaa toisiaan tai ne jämähtävät yhteen. Jos säilytät rullia, laita niiden päälle kostea pyyhe. Rullien kokoaminen on myös yhteistä tekemistä ruokapöydässä, jolloin kukin saa laittaa rullansa sisälle juuri sitä mitä itse haluaa. Tarjoa rullat yhdessä maapähkinä- ja kalakastikedippien kanssa. Reseptit alla.

Maapähkinädippi

1dl maapähkinävoita
1dl vettä
2rkl hoisin-kastiketta
0,5 limen mehu
1 valkosipulinkynsi
(soijaa)

Raasta tai murskaa valkosipulinkynsi hienoksi. Sekoita kaikki aineet. Lisää tarvittaessa vettä, jotta saat sopivan koostumuksen (eli vähän kuin kermaviilidippi).  Maista ja jos dippi vaatii suolaa, lisää loraus soijaa.

Kalakastikedippi

3rkl sokeria
0,5 dl vettä
1,5 limen mehu
1 valkosipulinkynsi
1 chili
(riisiviinietikkaa)

Pilko chili hienoksi ja raasta/murskaa valkosipuli. Sekoita kaikki aineet ja maista.  Lisää tarvittaessa chiliä saadaksesi lisää tulisuutta tai etikkaa lisätäksesi happamuutta. 

 

Treeneistä kotiinpäin suunnistaessa jouduin pysähtymään kaupassa ja jotain pikaista ruokaa piti keksiä. Hamstrasin koriin nälissäni kaikkea mitä teki mieli ja kassan lähestyessä tajusin, että pitäisi varmasti tehdä jotain oikeatakin ruokaa! Marjat ja hedelmät eivät varmasti riittäisi ainakaan miehen nälkää tyydyttämään.

Nappasin -30% korista paketin kylmäsavulohta ja vieressä sattui olemaan purjoja. Mieleen muistui juhannukselta jäänyt purkki kermaa jääkaapissa ja ruoka oli päässäni valmis. Tänään ei säästellä kaloreissa!

Purjosta tulee hauduttamalla ihanaa, makeaa ja pehmeää, kun sitä muistaa vaan kypsentää rauhassa miedolla lämmöllä. Purjo on siitä ikävä tyyppi, että se kerää kasvaessaan sisäänsä paljon multaa. Se siis kannattaa halkaista pitkittäin koko matkalta ja huuhtoa kaikki välit huolellisesti kerroksia levitellen. Myös purjon vihreät osat ovat täysin käyttökelpoista tavaraa, leikkaa vaan viimeiset kuivuneet sentit pois ja silppua koko komeus pannulle. Kuvissa purjon vihreät osat ovat vähän turhan paksusti siivutettuja, mutta minkäs teet kun laitat miehen pilkkomaan kun itse painuu suihkuun. Sitä saa mitä tulee. 😀

Kylmäsavulohipasta

400g kylmäsavulohta
1 pieni purjo
voita
n.1dl valkoviiniä
5dl kermaa
ripaus chiliä
n.0,5rkl kasvis- tai kalaliemifondia
suolaa ja valkopippuria
lehtipersiljaa

Leikkaa purjo pitkittäin halki ja huuhtele huolellisesti. Pilko purjo ohuehkoiksi siivuiksi ja hauduta niitä pannulla voissa matalalla lämmöllä kunnes ne ovat pehmentyneet. Älä anna purjon ruskistua.

Nosta pannun lämpötilaa ja lorauta sekaan viini. Anna kiehua hetki niin että viinistä on haihtunut noin puolet. Lisää sitten kerma ja anna taas kiehua hetki, jotta  se paksuuntuu hieman. Mausta chilillä, fondilla ja pippurilla. 

Lisää kastikkeen joukkoon suikaloitu kylmäsavulohi ja anna lämmetä. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Ripottele pinnalle hienonnettua lehtipersiljaa ja tarjoa haluamasi pastan kanssa.

Lankkupihvi eli flank steak on laakea ja litteä pala naudan kuvetta. Tämäkin on näitä uusia ameriikanmaalta rantautuneita lihanleikkaustyyppejä. Mureana ja tarpeeksi rasvaisena tämä pala on omiaan grilliin. Toki kannattaa kiinnittää huomiota myös karjan laatuun. Lihakarja on lihakarjaa ja lypsykarja lypsykarjaa. Osta siis kunnolla raakakypsytettyä herefordia, angusta tai vaikka ylämaankarjan lihaa saadaksesi mureaa, maukasta pihviä.

Nosta liha huoneenlämpöön tuntia ennen grillausta. Nosta liha maustamatta tulikuumaan grilliin. Grillaa lihaa kuumassa grillissä molemmin puolin, jotta saat pintaan kunnon värin ja anna sen sitten kypsyä vielä hetki matalammalla lämmöllä. Älä päästä lihaa kypsäksi! Tämä pala on parhaimmillaan mediumina, jopa hieman alle, sillä kypsänä siitä tulee kengänpohjaa. Sopiva sisälämpö on siinä 55 asteen hujakoilla. 

Kun liha on sopivan kypsää, nosta se hetkeksi lepäämään folion sisään. Perussääntö on, että lihan tulisi levätä ennen leikkaamista yhtä pitkään kuin se on ollut kuumassa. Leikkaa sitten lihasta puolen sentin siivuja lihassyiden vastaisesti. Aseta viipaleet vadille ja levitä päälle pestyä rucolaa. Veistä vielä kuorimaveitsellä päälle reilusti parmesania ja mausta koko komeus oliiviöljyllä, pippurilla ja hyvällä sormisuolalla (esim fleur de sel). Nauti heti laadukkaan punaviinin kera. 

Muistilista:

1 flank steak
Kourallinen rucolaa
Kourallinen parmesanlastuja
Oliiviöljyä
Pippuria
Suolaa

Olen harmikseni kehittänyt tässä viimevuosina tomaattiallergian. Raaka tomaatti saa huuleni rohtumaan ja suupielet halkeamaan kipeästi. Onneksi allergia on lievä, voin syödä tomaatinpalojen ympäriltä ja kypsennetty tomaatti ei (ainakaan vielä) aiheuta oireita. Ongelmaksi muodostuu Insalata caprese, mozzarellasalaatti, jota rakastan. Tuo täydellinen tomaatin, mozzarellan, basilikan ja oliiviöljyn liitto. Oli siis keksittävä jotain samanlaista, mutta erilaista.

Tämä salaatti nousi äkkiä suosikiksi. Välillä syön tätä ruuan lisukkeena, välillä alkuruokana. Kuumana kesäpäivänä viileän raikas salaatti toimii täydellisesti lounaana. Tärkeää on kiinnittää huomiota raaka-aineiden laatuun. Mozzarella di bufala on parasta juustoa, mutta säilyy huonosti. Avokadojen kannattaa olla maukasta lajiketta ja täydellisen kypsiä. Raaka persikka on kitkerää, joten kiinnitä huomio kypsyyteen. Korvaamalla perus persikat paraguayolla, eli sillä litteällä persikalla, saat annoksesta vielä herkullisemman. Basilikaa tulee olla riittävästi, samoin laadukasta öljyä. Äläkä unohda mausteita!

Persikka-mozzarellasalaatti

2 persikkaa tai paraguayoa
1 iso avokado
1-2 mozzarellapalloa
kourallinen basilikanlehtiä
oliiviöljyä
suolaa ja pippuria
balsamicoa

Viipaloi hedelmät. Revi mozzarellasta suupalan kokoisia nokareita. Asettele kaikki ainekset kulhoon. Älä sekoita voimakkaasti tai avokadot muussaantuvat. Nätisti lomittain asettelemalla saat paremman lopputuloksen. Kaada päälle öljyä ja balsamicoa, ripottele pinnalle vielä mausteet. 

Kesällä tulee grillatua todella paljon. Osittain siksikin, että ulkona grillaaminen ei kuumenna jo valmiiksi lämmintä asuntoa enempää. Meillä kun on runsaasti ikkunoita kolmeen ilmansuuntaan ja näin ylimmässä kerroksessa aurinko porottaa sisälle koko päivän. Tästä johtuen etsin usein lisää ideoita grillaamiseen (viime kesänä grillattiin mm pizzaa) ja olenkin monta kertaa törmännyt järkälemäisiin luullisiin pihveihin.

Nuo tomahawkeiksi kutsutut pihvit ovat naudan kyljyksiä, joihin on jätetty kiinni pala kylkiluuta. Pihvit ovat jättiläismäisiä, ja meidän yksilömme painoi hurjat 1,3kg. Tästä siis syötiin useampaan otteeseen ja koirakin aktivoitiin vielä lihaisalla luulla. Koska noin suuren pihvin kypsentäminen ottaa aikaa ja olimme menossa palauttamaan hoitokoiraa, päätin esikypsentää lihaa sous vide-tekniikalla ennakkoon. 

Sous vide eli tyhjiö- tai vakuumikypsennys tarkoittaa matalassa lämmössä vesihauteessa kypsennystä. Tässä valmistustavassa ruoka pakataan tyhjiöpussiin (joko vakuumiin tai sitten esim minigrip-pussiin, josta puserretaan kaikki ilma ulos) joka sitten upotetaan veteen, joka pidetään halutussa lämpötilassa kunnes ruoka on kauttaaltaan samassa lämpötilassa tai jopa pidempään, jolloin esim. liha mureutuu. 

Sous vide laitteita myydään nykyään jo kohtuullisen edullisesti kuluttajillekin, mutta itse en ole vielä laitetta hankkinut. Teen siis ruokani “köyhän miehen sous videllä”, eli laitan ruuan vakuumiin, otan ison kattilan (10 litraa) ja laitan sen pienelle lämmölle induktioliedelle. Veteen asetan paistolämömittarin, joka hälyttää jos lämpö nousee liian korkeaksi, jolloin lisään kylmää vettä. Tämä setti vaatii vähän enemmän vahtimista kuin oikea sous vide laite, jonka voi jättää vahtimatta. 

Siispä tomahawk pääsi kylpyyn. Liha oli jo valmiiksi vakuumissa, joten laitoin sen sellaisenaan 50°C veteen, jossa se sai olla pari tuntia. Kun oli aika aloittaa grillaaminen, avasin vain pussin ja nostin lihan tulikuumaan grilliin. Lihahan oli jo kypsää, joten grillissä tarvitsi saada vain väri pintaan grillaamalla muutama minuutti puoleltansa. Tässä ajassa tulivat lisukkeetkin kypsiksi. Lisukkeina oli tällä kertaa kirsikkatomaatteja ja parsaa. Raikastamassa kirpeää rucola-kesäkurpitsasalaattia. Lisukkeiden ohjeet alla.

Grillatut tomaatit

kirsikkatomaatteja (mielellään tertussa)
oliiviöljyä
oreganoa
timjamia
suolaa
pippuria

Sekoita mausteet öljyyn. Pyörittele tomaatteja mausteöljyssä. Jos sinulla on irtotomaatteja, voit laittaa ne alumiinivuokaan, jolloin grillaaminen helpottuu. Kypsennä grillissä noin 10 minuuttia. Tomaattien ei tarvitse olla läpikypsiä.

 

Rucola-kesäkurpitsasalaatti

1pkt rucola
1 pieni kesäkurpitsa
sitruuna
oliiviöljyä
suolaa
pippuria

Pese ja kuivaa rucola. Halkaise kurpitsa pitkittäin neljään osaan ja leikkaa sitten siivuiksi. Ohuemmat siivut uppoavat mukavammin rucolan joukkoon, leikkaa siis parin millin siivuja jos vaan jaksat. Purista vihreiden päälle puolikkaan sitruunan mehu, lisää pari ruokalusikkaa öljyä ja mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita ja tarkista maut.