Italiassa jokaisella nonnalla (eli mummolla) on oma reseptinsä tomaattikastikkeeseen. Suomen vastine lienee karjalanpaisti. Äitini on kotoisin Pohjois-Karjalasta ja hänellä on, kuten hänen äidilläänkin oli, oma resepti karjalanpaistiin. Näin taitaa olla joka suvulla ja jokaisen resepti on heille se ainoa oikea. Mutta ajat muuttuvat ja niin muuttuvat reseptitkin. Mummi laittoi kuulemma aina paistiin vain maustepippuria, äiti taas laittaa paistiin vain mustapippuria. Mustapippuri lienee ollut aiemmin vaikeampaa saada ja kalliimpaa kuin maustepippuri, mutta on meille nykyään perusmausteita. Itse vedin reseptit yhteen ja laitoin molempia! Meidän suvun karjalanpaisteihin ei muuten porkkanoita laiteta, eihän se olisi enää karjalanpaistia lainkaan…
Karjalanpaisti
1,5 kg karjalanpaistilihoja (nautaa ja sikaa)
Voita
2 rkl vehnäjauhoja
4 sipulia
4 laakerinlehteä
Suolaa
n.20 mustapippuria
n.20 maustepippuria
Ruskista lihat pienessä määrässä voita paistinpannulla. Loppuvaiheessa lisää lihojen päälle jauhot ja anna niidenkin vielä ruskistua hetki. Laita sitten lihat, sipulit ja mausteet pataan ja lisää vettä niin että aineet juuri peittyvät.
Laita pataan kansi päälle ja pata 125 asteiseen uuniin useaksi tunniksi. Mitä kauemmin paisti on uunissa, sitä parempaa siitä tulee. Jätä siis paisti uuniin hautumaan vaikka yön yli.
Tarjoa karjalanpaisti keitettyjen perunoiden, puolukoiden ja ruisleivän kanssa. Kylkeen sopivat myös maustekurkut ja säilykepunajuuret.
Vietimme perjantaina pienellä porukalla pikkujouluja ja lähdimme ravintola Nokkaan syömään. Nokka sijaitsee Katajanokanrannassa, siinä Uspenskin katedraalin katveessa, Kruununhakaan avautuvin näkymin. Perille tunnelmalliseen punatiilirakennukseen löytää varmasti pitämällä silmällä ovensuussa sijaitsevaa valtavaa potkuria ja ankkuria.
Sisään astuessa saavutaan ensin baarin/kahvilan puolelle, jossa toimii myös pieni tilapuoti, josta voi ostaa mukaan menustakin tuttuja pientuottajien tuotteita. Meidät ohjattiin etusaliin, jossa tilaa hallitsi lasinen seinä keittiön puolelle. Nautin valtavasti kokkien työskentelyn seuraamisesta, joten olin innoissani tästä asetelmasta. Aloitimme negroneilla, jotka olivat täydellinen aloitus illalle.
Valitsimme menu Nokan (7 °17) ja kasvissyöjille menu Greenin. Täten edessä oli neljä ruokalajia viineineen (menut 68/58€ ja viinit 56/55€). Aluksi saimme ihanan sipulista leipää vatkatulla voilla ja keittiöstä tervehdykseksi saapui sinistä porkkanaa herkullisilla päällyksillä.
Ensimmäisenä ruokana oli lämminsavuhaukimoussea ja kylmäsavuhaukea rapeassa ruis”tacossa”, kun taas kasvisruokailijoilla oli Nokan kotijuustoa ja puolukoita samaisessa ruiskuoressa. Molemmille kylkeen tuotiin myös lämmintä sienisalaattia. Sienisalaatti oli ihanaa. Kanttarelleja, siemeniä, varsiselleriä ja täydellinen marinadi. Sienet ja tacot olivat mahtava makupari. Erittäin kova aloitus.
Seuraavana pöytään kannettiin pipoja. Kyllä. Pipoja. Villawoolin pipojen alta löytyikin herkullinen annos. Paahdettuja maa-artisokkia, ruskeavoimajoneesia ja maa-artisokkasipsejä. Taas täydellinen annos. Yhteistuumin kaavimme patojen pohjilta viimeisiäkin rippeitä ja mietimme miten saisimme kaiken tuon herkun suuhumme.
Tässä välissä saimme taas pienen väliyllärin keittiöstä. Lihansyöjille porolientä ja vegeille sienilientä. Molempien päällä perunamuusia eli poronkäristys shottilasissa. Hauska idea siirsi ajatukset pääruokaan.
Pääruokana oli poroa kahdella tavalla. Toisessa reunassa oli pitkään haudutettua, lähes ajatuksesta hajoavaa potkaa ja toisessa reunassa mehevää sisäfilettä. Lisäkkeenä oli sieniä ja savustetusta poron kuusta eli rasvasta tehtyä kastiketta. Kasvissyöjät saivat uunikurpitsagnoccheja, hummusta ja ihanaa Syrjähyppy-vuohenjuustokastiketta. Tässä vaiheessa alkoi vatsa olemaan jo ihan täysi. Itse en pystynyt syömään kaikkea, vaan jouduin jättämään pienen palan syömättä. Harmitti, sillä ruoka oli todella hyvää, mutta minkäs teet. Onneksi jälkiruoka menee eri mahaan!
Ja jälkiruokahan saapuikin hetken kuluttua, kunhan ensin raikastettiin suut pienellä välisorbetilla.
Jälkiruokana kasvissyöjillä oli “metsän kuningatar”, jossa iloisessa sekamelskassa kakkupohjaa, vadelmaa, mustikka-vadelmajäätelöä ja vadelmamarenkia. Annos oli massiivisen kokoinen, mutta niin ne vaan katosivat parempiin suihin. Me lihansyöjät taasen saimme maitosuklaata ja lakkasorbettia. Yllättäen tarjoilijan takataskusta löytyikin sitten vielä Jaloviina-pullo ja annokseen lisättävät lakat liekitettiinkin pöydässä ruokailijoiden hihkuessa innosta. Dinner and a show!
Kaiken kaikkiaan ilta oli onnistunut ja kaikki olivat tyytyväisiä ruokiin. Myös viinit olivat toimivia pareja annoksille. Ei mitään suuria oivalluksen tuntemuksia, mutta erittäin toimivia. Palvelu oli ystävällistä ja alitajuinen pelkoni huonosta hinta-laatu-suhteesta osoittautui vääräksi. Tänne voi hyvillä mielin tuoda vaikka ulkomaisia vieraita tutustumaan suomalaiseen keittiöön.
Meillä on tosiaan pakastin hyvin varustettu puolukoilla, hyvästä satokaudesta johtuen. Näitä nyt sitten pitäisi yrittää syödä, joten kun päätin tehdä vapaapäivänä kolme ruokalajia, päädyin puolukkajälkkäriin. Pikainen googlaus johti soppa356:een. Tämä on Arlan omia reseptejä ja hapatettu kerma kiinnosti uutena tuotteena. Siispä resepti testiin.
Puolukkavaahto oli hyvää. Se ei ollut liian makeaa vaan juuri sopivan hapanta aikuiseen jälkiruokamakuun. Toivottavasti Arla pitää hapatetun kerman valikoimissaan, jotta tähän reseptiin voisi palata myöhemminkin. Tavallisesta kermasta tehtynä kun resepti olisi varmasti turhan makea.
Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan.
Ota puolukoista puolisen desiä sivuun koristelua varten ja sekoita loppujen joukkoon sokeri. Poraa puolukat sauvasekoittimella soseeksi.
Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja toisessa kulhossa kermaa niin, että siihen jää vatkaimesta kuviot. Lisää kerman joukkoon vanilja, joko uute tai siemenet (puolita tanko pitkittäin ja raaputa siemenet sisältä).
Kuumenna vesi ja liuota siihen pehmeät, kuivaksi puristetut liivatteet. Sekoita puolukkasose kermavaahdon joukkoon ja lisää perään liivateneste ohuena nauhana kaataen ja kokoajan sekoittaen. Lisää sekaan vielä valkuaisvaahto varovasti nostellen, jottei ilmakuplat karkaisi.
Annostele vaahto tarjoiluastioihin ja siirrä jääkaappiin hyytymään pariksi tunniksi tai seuraavaan päivään.
Koristele ennen tarjoilua marenkimurusilla ja säästämilläsi puolukoilla.
Jos sinulla ei ole vaniljatankoa, eikä vaniljauutetta, voi ne korvata vaihtamalla osa sokerista vaniljasokeriksi. Osta aina vaniljasokeria, jossa on niitä mustia pilkkuja. Pilkut ovat oikeaa vaniljaa kun taas vaniliinisokeri on tehty esanssista eikä ole nähnytkään aitoa tavaraa. Vaniljasokeria voit tehdä myös itse laittamalla käytetyt kuivatut vaniljatangot sokeripussiin.
Mies tapasi työasioissa vanhaa ystävää ja hän lähetti minulle tuliaisiksi pullollisen vettä. Ja mitä vettä!!! Suomalaista, ainutlaatuista jääkauden sulamisvettä, tarkoitettuna pääasiallisesti vientiin. Hienoa vettä hienossa pullossa. Olin jo pidempään himoinnut kyseistä neliömäistä, kaunista pulloa ja nyt sain sellaisen!
Veden maku on käsittämättömän hyvä. Pehmeä, puhdas ja kevyt, kuin pilvenhattara suussa. Join töissä pullollisen Vellamoa ja täytin pullon tyhjennettyä sen hanavedellä. Vaikka Suomen hanavesi on hyvää ja puhdasta, kontrasti tähän oli järkyttävä. Miten aiemmin ihan hyvältä maistunut hanavesi voikin olla niin pistävän ja kovan makuista laatuveden jälkeen. Hämmentävää.
Vellamo on mineraalipitoista syvälähdevettä Heinolasta ja siitä ainakin 30% on jääkautista perua. Luontoäidin itsensä 8000 vuotta sitten tislaamaa, ilman minkäänlaisia saastejäämiä. Ja nyt tätä maailman puhtainta vettä kuljetetaan ympäri maailman!
Ice Age Water Oy osti keväällä käyttöoikeudet Vellamo-tavaramerkkiin sekä Heinolan kaivoon ja laittoi samalla koko konseptin uusiksi uudella pullolla, uudella imagolla ja uudella strategialla. Syksyllä Vellamo kutsuttiin Singaporeen, F1-kilpailujen virallisen vip-juhlien järjestäjän, Amber Loungen yhteistyökumppaniksi. Mukaan pääseminen oli mahtava mahdollisuus, sillä formulakilpailujen kulisseissa tehdään globaalia bisnestä ja yllättäviäkin ovia saattaa aueta. Tapahtuma oli kuulemma hieno, vaikka pääsy sinne olikin mutkainen. Singapore kun luokittelee veden riskielintarvikkeeksi ja tämä toi ongelmia tuotteen maahantuontiin pikaisella aikataululla. Onneksi pullot saatiin kuitenkin paikalle ajoissa ja bileet käyntiin.
Kuva: Vellamo / Aki Vänni
Suomalainen puhdas luontohan on jo maailmalla käsite. Myös suomalaisella vedellä on maailmalla hyvä maine, ja onhan Unescokin valinnut sen maailman puhtaimmaksi. Mutta tähän mennessä yritykset kaupallistaa suomalainen vesi ovat jokainen jostain syystä epäonnistuneet. Vellamolla on kuitenkin yksi valttikortti. Useimmat kivennäisvedet ovat happamia ja kivennäisaineet ovat teollisesti lisättyjä. Vellamolla veden alkaalisuus (pH >7) ja kivennäisainepitoisuus ovat luonnollisia ja tämä on Aasiassa ja Lähi-Idässä arvostettua. Toivomme siis Vellamolle onnea ja menestystä maailman valloittamiseen!
Haluatko tietää millainen pohjoinen luonto oli 8000 vuotta sitten? Hanki pullollinen Vellamoa ja maista kuinka pehmeää ja puhdasta vesi voi olla.
Ystävämme Aki on suunnitellut pullon ja nettisivut. Käykää toki ihmettelemässä kauniita sivuja ja lukemassa ihana tarina veden synnystä: www.vellamo.com
Kasvisruuan ei tarvitse olla salaattia. Sen ei tarvitse myöskään olla rasvaista, saatika mautonta. Kasvisruuan mestareita ovat mielestäni kiistattomasti intialaiset, mutta eivätpä nuo italialaisetkaan kauaksi jää. Tuoreet raaka-aineet, rauhallinen tomaatin kypsennys ja vielä kunnon keko hyvää juustoa kruunaamaan annos. Tästä esimerkkinä pasta alla norma, kevyttä mutta täyttävää.
Pasta alla norman nimestä liikkuu erilaisia teorioita. Jotkut sanovat sen saaneen nimensä Bellinin oopperan, ”Norman” mukaan. Toiset taas vannovat sen olevan taas sisilialaisten perinteistä peruspastaa eli normaalia. Niin tai näin, hyvää se silti on.
Korvaan vaalean pastan usein täysjyväpastalla, varsinkin tomaattikastikkeisissa ruuissa tummempi versio on paikallaan. Tumma pasta on terveellisempää, siitä saa enemmän kuituja ja se nostaa veren sokeriarvoja hitaammin kuin vaalea versio. Siinä on tosin myös voimakkaampi ominaismaku, joka saattaa maistua herkistä kastikkeista hieman läpi. Tästä syystä kannattaakin panostaa jälleen kerran laatuun. Itse pidän De Ceccon ja Barillan täysjyvästä. Pirkalla taasen voi ruokkia vaikka vesilintuja.
Pilko munakoisot n. 2cm kuutioiksi. Laita kuutiot siivilään, ripottele päälle suolaa ja jätä valumaan 20 minuutiksi. Pilko valkosipulit sekä basilikan varret, säästäen lehdet myöhemmäksi. Huuhtaise munakoisot ja taputtele kuivaksi talouspaperilla. Laita kulhoon ja ripottele päälle oregano, chili, suolaa, pippuria ja loraus oliiviöljyä. Sekoita hyvin.
Kuumenna iso pannu ja ruskista munakoisot pienessä määrässä öljyä. Voi olla että joudut tekemään tämän useammassa erässä. Lisää kaprikset, valkosipulit ja basilikanvarret munakoisojen kanssa pannulle. Paista vielä 2min.
Kaada seuraavaksi pannulle viinietikka sekä tomaatit. Riko tomaatteja hieman paistinlastalla/kauhalla ja anna kuplutella miedolla lämmöllä 15-20 minuuttia.
Keitä pasta ohjeen mukaan al denteksi, eli niin että pasta on kypsää, mutta siinä on vielä purutuntumaa. Ota pastan keitinvettä kupillinen talteen ja kaada loppu vesi pois. Lisää loraus keitinvettä kastikkeen joukkoon jos se on kovin paksua.
Raasta juusto hienoksi ja laita osa kastikkeen joukkoon. Lisää vielä kastikkeeseen suurin osa basilikanlehdistä revittynä ja kunnon loraus hyvää oliiviöljyä. Tarkista maut ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Lisää spaghetti kastikkeen joukkoon, sekoita hyvin. Tarvittaessa voit löysentää kastiketta säästetyllä keitinvedellä.
Jaa ruoka lautasille ja ripottele päälle runsaasti juustoraastetta sekä loput basilikanlehdet.
Helsingin Senaatintorilla on jälleen jokavuotiset Tuomaan Markkinat 2. – 22.12.2017. Markkinat ovat avoinna arkisin klo 11–20 ja viikonloppuisin klo 10–19. Helsingin suurin ja vanhin ulkoilmassa järjestettävä joulutori on myös paikka käydä syömässä ja ostamassa ruokalahjoja jouluksi. Tänä vuonna erikoisuutena on myös sauna!
Torin keskellä ovat ruokapihat, jotka toimivat myös anniskelualueina. Toisessa päässä pääravintolana on useamman vuoden kokemuksella Kolmon3n ja toisessa uutena tulokkaana Vuoden ravintola 2017 Grön. Pääravintoloilla on omat mökkinsä, joissa on istumatilaa sisälläkin. Muilla kioskimalliset mökit ja erillisiä pöytiä, jossa voi nauttia ruokansa. Yhteensä ruokakojuja on 13 tarjoten suolaista ja makeaa herkkua. Ruokapihoja kiertävät mökkikorttelit, joissa majaansa pitäviltä tuottajilta voit ostaa kaikkea hevosenjouhiharjasta piparitryffeleihin ja kaulakorusta lanttukukkoon.
Kävin kurkistamassa millainen meno markkinoilla oli lauantaina hieman ennen sulkemisaikaa. Ruokaa ja herkkuja myyviä kojuja oli paljon ja monet tarjosivat maistiaisia. Lauantai ja väistyneet sateet olivat houkutelleet paikalle myös sankoin joukoin väkeä. Turistit parveilivat etenkin kala- ja porotuotteiden tiskeillä.
Itse maistelin Kuivalihakundin tiskin valikoiman läpi ja nappasinkin mukaani pari pakettia. Todella hyviä kuivalihoja Vantaan Seutulasta! Suosittelen kokeilemaan. Heiltä löytyi myös jopa kuivattua possua ja kanaa. Hyviä nekin, mutta itse valitsin Orginal Jerkun ja pehmeän tulisen HaBan.
Jouluksi ostin vielä suolattuja haaparouskuja Suonenjoen Saksiniekoilta, joilta löytyi myös todella hyvää juureen leivottua leipää sekä muita herkkuja.
Ruokapihalta maistoin Social Food Street Burgerjointin Roskakala-burgerin, jossa oli hauki-särkipihvi rucolalla ja pikkelöidyllä fenkolilla briossisämpylän välissä, kruunattuna tillimajoneesilla (10€). Maukas ja mehukas burgeri. Täytynee käydä testaamassa heidän muutkin burgerinsa tässä markkinoiden aikana, melkein vieressä kun asutaan. Juustoburgerin pihvit ainakin olivat massiivisia ja herkullisen näköisiä. Lämmikkeeksi otin Kolmosen punaviiniglögin (6€). Glögiä olisi saanut myös Jallulla (9€) tai Helsinki Distilleryn Puolukka-Gin-Liköörillä terästettynä (10€). Jos glögi ei vielä maistu, saa lämmikettä myös kaakaon muodossa, tarvittaessa toki Mintusta voimansa saavana. Myös Kolmosen ruuat näyttivät hyviltä ja mökki tunnelmalliselta. Joku ilta siellä voisikin käydä syömässä.
Kaikilla tuntui käyvän kortti, joten paikalle voi pistäytyä heräteostoksille vaikka käteistä ei olisikaan sattunut mukaan matkaan.
Kävimme ohi ajaessamme K-supermarket Mustapekassa. Tämä kauppa on ihan ehdottomasti suosikkini, sillä sieltä saat ihan kaiken. Varmasti! Mies kävi kuolaamassa lihatiskillä ollutta Wagyu-härän ulkofilettä (näytti kyllä hyvältä, mutta tällä kertaa jäi tiskiin) ja minä tarkistin pakattujen lihojen hyllyä. Hyllyllähän odotti aarre! Possun kieliä -30%! Onnen päivä! Ostin kaikki kahdeksan hykerrellen ja pitkiä katseita keräten.
Isäni äiti kuulemma aina keitti kieliä ja tämä oli jäänyt äitini mieleen. Niinpä minut opetettiin jo lapsena syömään näitä pehmeän lihaisia herkkupaloja. Suosikkini oli kielen kärki, joka on hieman tiiviimpi tekstuuriltaan kuin muu osa. Ja näytti jännittävämmältä.
Mummoni jalanjäljissä keittelin kieliä aromaattisessa liemessä ja lopuksi keitin liemen kokoon myöhempää käyttöä varten. Kaikki tällaiset liemet kannattaa aina säästää, sillä ne ovat paljon parempia kuin fondeista tai kuutioista tehdyt kaupalliset versiot. Keitä liemi tiiviiksi ja pakasta. Käytettäessä voit lisätä tarvittaessa vettä. Keitetyt kielet jaoin kahtia, osa pakkaseen ja osa heti käyttöön.
Puhdista kielet, huuhdo niitä tai laita muutamaksi tunniksi kylmään veteen, jotta mahdolliset verijäämät poistuvat.
Pilko kasvikset ronskeiksi paloiksi. Laita isoon kattilaan vesi, kasvikset, mausteet ja tietysti myös kielet. Keittele hiljakseen pari tuntia, kunnes terävä veitsi uppoaa lihaan vaivatta. Kuori pinnalta vaahto silloin tällöin.
Kun kielet ovat kypsiä, nosta ne pois liemestä. Tässä vaiheessa kielet näyttävät vielä hieman… kieliltä. Tämä helpottaa kun ne kuoritaan. Eli ota kuuma kieli ja kuori pinnasta vaalea kalvo. Terävällä veitsellä tee viilto kieleen ja pinta lähtee vetämällä pois. Jäähtyneistä kielistä pinta ei ihan niin helpolla irtoakaan. Kuorimisen lisäksi otin tällä kertaa hoitokoiralle herkuksi kielen alapinnan ryhmyisen osan, joka on pehmeämpää ja suonista. Ei niin lihaisaa kuin loppu kieli.
Tässä vaiheessa voit pakastaa kieliä, tehdä niistä ruokaa tai laittaa ne painon alle jääkaappiin ja leikata leikkeleeksi. Me söimme heti osan siivutettuna perunamuusin ja piparjuurikastikkeen kera.
Lämmin piparjuurikastike
1rkl voita
1rkl jauhoja
1dl kielien keitinlientä tai muuta lihalientä
1dl kermaa
suolaa ja valkopippuria
ripaus sokeria
2-3rkl piparjuuritahnaa
Sulata pannulla voi ja lisää siihen jauho. Kypsennä hetki ja lisää päälle nesteet.
Keitä hetki miedolla lämmöllä ja mausta. Tarvittaessa lisää nestettä.
Juomasuositus: Tällä kertaa avasimme pullollisen olutta. Fursty Ferret, Badger, Englanti. Amber Ale, 4.4%.
Sain ystävältä hapanjuuren ja siitä vasta riemu repesi! En ole ostanut yhtään leipää sen jälkeen. Itse tehty on vaan niin paljon parempaa. Helsingin Rekosta olen myös löytänyt mahtavia mylläreitä. Strömbergin mylly on nyt vakio vehnäjauhotuottajani ja lisäksi nappasin Malmgårdin myllyltä spelttihiivaleipäjauhoja ja emmervehnäjauhoja.
Hiivaleipäjauhohan on hieman tavallista jauhoa tummempaa ja siihen on jauhettu myös ytimen lähellä olevia hivenainepitoisia kuorikerroksia mukaan. Hiivaleipäjauhossa on myös enemmän kuituja kuin “valkoisessa” jauhossa ja se on hieman hienojakoisempaa. Speltti ja emmer ei myöskään ole varmasti kaikille tuttuja. Ne ovat ikivanhoja alkuperäisvehnälajikkeita. Speltissä on korkeampi proteiinipitoisuus ja siinä on vähemmän tiettyjä lyhytketjuisia hiilihydraatteja (ns. FODMAP-hiilihydraatit) joten se sopi paremmin myös herkkävatsaisille.
Juurileivän leipominen on hidasta, mutta tulos palkitsee kyllä odottamisen. Aktiivista leipomistahan tässä ei ole paljoa, joten muuta puuhaillesssa tulee näppärästi leivätkin. Tätä taikinaa ei vaivata, joten leipä syntyy näppärästi ilman suuria ponnisteluja (tai yleiskonetta).
Hapanjuurileipä
(2 leipää)
Juuritaikina
50g hapanjuurta 200g vettä 200g vehnäjauhoja
Sekoita kaikki yhteen ja anna tekeytyä kelmulla peitettynä esim yön yli. Itse olen tehnyt joskus tämän vaiheen aamulla ennen töitä ja jatkanut työpäivän jälkeen.
Leipätaikina:
Aiemmin tehty juuritaikina 450g vettä 750g jauhoja (voit käyttää erilaisia yhdistelmiä) 15-20g suolaa
Sekoita kevyesti yhteen ja jätä lepäämään 45 minuutiksi.
Viikkaa taikina. Eli kastellulla kädellä käännä taikinan kaikki reunat keskelle, kevyesti venyttäen, kohta kerrallaan.
Anna taikinan taas levätä 45min ja toista viikaaminen.
Jälleen odotetaan 45min jonka jälkeen viikataan. Huomaat viikatessasi kuinka taikinan koostumus muuttuu. Siitä tulee helpommin liikkuvaa ja sitkoisempaa.
Nyt taikinan voi antaa levätä joko yön yli jääkaapissa tai kiireessä pari tuntia huoneenlämmössä.
Levon jälkeen kippaa taikina jauhotetulle pöydälle ja jaa se varovasti kahtia ja hellävaroen muotoile taikinat palloiksi. Nosta pallot kohotuskoreihin tai siivilään/kulhoon joka vuorattu jauhotetulla leivinliinalla. Itselläni kohotuskorit ovat soikeita, joten saan limppumaisia leipiä. Anna palleroiden kohota 1,5h.
Lämmitä uuni 250°C pellin kanssa.
Kun uuni on kuuma, laita uuninkestävään kulhoon pari desiä vettä ja aseta se uunin pohjalle samalla kun otat kuuman pellin ulos.
Kumoa leipä korista kuumalle pellille, viillä leivän pintaan muutama viilto terävällä veitsellä ja työnnä uuniin.
15min kuluttua ota vesiastia pois uunista ja laske uunin lämpötila 200°C:een. Paista leipiä vielä 20-25min kunnes leivän pohjaan koputtaessa ääni on kumiseva ja pinnan väri kaunis. Jäähdytä leivät ritilällä, jottei pohja vetisty tai pala pellillä.
Jos taikinan viikkaaminen ei ihan auennut, tässä video ideasta.
Jos leivot enemmänkin, suosittelen leipurinlastaa. Leipurinlasta on muovinen lätkä, jolla taikinan leikkaaminen onnistuu helposti ja pöytään jääneet taikinapalat on näppärä raaputtaa irti. Maksaa pari euroa keittiövälineliikkeissä.
Hapanjuuren hoitaminen
Vielä sananen juuren hoidosta. Jos teit itse juuresi, tämän pitäisikin olla jo tuttua, mutta jos olet saanut sen joltain, saattaa kertaaminen olla paikallaan.
Juuri säilytetään jääkaapissa ja sitä hoidetaan ruokkimalla 1-2 kertaa viikossa. Joskus olen nähnyt ruokkimisohjeen mallia 1 osa juurta, 2 osaa jauhoa ja 2 osaa vettä. Itse ruokin juureni lisäämällä purkkiin vaan 1-2 rkl vettä ja jauhoa, sillä tarkkailen juurtani päivittäin jääkaapilla käydessäni.
Välillä juuren pinnalle nousee nestettä. Tämä litku on alkoholia ja etikkaa. Sen voi kaataa pois ja ruokkia sitten juurta vähän enemmän. Pidä huoli että juuren koostumus on kokoajan puuromainen.
Jos sinulla ei ole mahdollisuutta hoitaa juurtasi (esim pitkä lomamatka) tai et aio pidempään aikaan leipoa, voit pakastaa juuren. Tällöin ennen leipomista juuri tulee sulattaa ja sen jälkeen ruokkia muutaman kerran hyvin, jotta juuresta tulee taas aktiivinen.
Kävin ohimennen Alkossa hakemassa Marsalaa ja Baroloa tulevia projekteja varten ja huomasin hyllyssä jotain jännittävää. Ägräs oli tuonut markkinoille maailman ensimmäisen akvaviittipohjaisen lonkeron, änkerön! Hyllyssä oli vielä viisi pulloa jäljellä, joten pitihän tuota jännittävän vihertävää juomaa napata mukaan pari pulloa (4,78€/pll).
Ägräs distillery on käsityöläistislaamo Fiskarsin Ruukista, joka luottaa tuotteidensa mauissa Suomen luonnon antimiin. Mauissa on mm väinönputkea ja puna-apilaa ja nokkonenhan sopii tähän jatkumoon mainiosti. Tutustuin Ägräsin tuotteisiin kesällä Taste of Helsingissä. Silloin maistelimme heidän akvaviittiään, siitä tehtyä drinkkiä Apteekkaria, johon tämä lonkerokin perustuu, ja tokihan myös GT piti kokeilla. Tislaamon tuotteet yllättivät positiivisesti ja Kyrön Napue sai kyllä vakavan kilpailijan meidän perheen vakio-ginin paikkaan. Akvaviittia en ollutkaan maistanut lähes kahteenkymmeneen vuoteen, ja muistot mausta olivat epämiellyttävät, mutta Ägräsin akvaviitti oli hyvää! Jopa sellaisenaan! Odotukset änkerön suhteen olivat siis kovat.
Pidin pullon muodosta ja etiketin yksinkertaisuudesta. Pullon pohjalla leijui hieman sakkaa, joka läpinäkyvässä pullossa heiluessaan ei houkutellut. Väri on hailakan vihreä, jotenkin oletin juoman olevan tummempi väriltään.
Akvaviitti, sitruuna, fenkoli ja nokkonen. Melkoinen yhdistelmä. Tuoksu on ensinuuhkaisulla hyvinkin jännittävä. Fenkoli ja lakritsin aromit puskevat läpi sitruunaisuudesta.
Maku on hyvin erikoinen kun ei ole tottunut akvaviittiin. Nokkosta paljon syöneenä en ihan saa kiinni nokkosen mausta, enemmän päälle puskevat fenkolin anis ja lakritsisuus. Suuhun pyörimään jäänyt jälkimaku on mainio!
Mies totesi juoman varmasti jakavan mielipiteitä. Hän ei pitänyt juoman makua raikkaana vaan yllättävän kuivana. Hän suositteli kaikkia maistamaan juomaa, mutta ei itse aio toista kertaa änkeröä ostaa.
Toisen pullon join itse sushin kanssa ja yhdistelmä toimi yllättävän hyvin. Sellaisenaan ei varmastikaan tule jatkossa juotua, mutta kyllä tämä pätevänä ruokajuomana menee. Lonkeroita kun ei muutenkaan tule kulutettua.
Joskus inspiraation puuttuessa kysyn mieheltä, mitä hän haluaisi syödä. Usein vastaus on cacio e pepe! Eli spagettia juustolla ja pippurilla. Yksinkertaista ja hyvää, mutta ei se mielestäni ole oikeaa ruokaa, joten harvemmin mies saa tahtoaan läpi.
Tällä kertaa kuitenkin toive toteutettiin. Vaikka ruuassa on vain kourallinen ainesosia, sen hallitseminen tuntuu silti olevan hankalaa. Milloin juusto ei levity oikein vaan kasautuu köntiksi astian pohjalle. Milloin maut eivät ole tasapainossa. Milloin suutuntuma on outo ja pasta tuntuu liimautuvan kitalakeen… Roomassa tämä ei tunnu olevan yhtään niin vaikeaa…
No, syteen tai saveen! Tässä reseptiä!
Cacio e pepe eli
juusto ja pippuripasta kahdelle
250g hyvää pitkää pastaa esim De Cecco linguine 100g Pecorino Romano DOP juustoa (osta aitoa, tämä ei ole se kohta missä säästetään) Runsaasti vastarouhittua mustapippuria
Laita pasta kiehumaan reilusti suolattuun veteen. Raasta pecorino hienoksi raasteeksi.
Rouhi reilusti pippuria ja paahda sitä kevyesti hetki kuivalla pannulla. Sekoita kulhossa 3/4 juustosta ja pippurit.
Ota hieman keitinvettä talteen ja sekoita al denteksi keitetty pasta sekä juusto-pippuriseos. Lisää hieman kuumaa keitinvettä ja sekoita voimakkaasti niin että pastaan tulee kermainen tekstuuri.
Jaa lautasille ja ripottele päälle loput juustosta ja hieman pippuria. Tarjoile heti.
Jos meni niin sanotusti reisille, kerää juustoklimpit pastan seasta, lisää niihin vähän keitinvettä ja poraa sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää aikaan saatu seos pastaan, sekoita ja leiki että kaikki meni hyvin.
Keittiön kiemuroita 