Ja jälleen Suomeen on syntynyt uusi tapahtuma kun ensimmäinen Helsinki Drink Festival avasi ovensa perjantaina 2.3.2018 Vanhalla Ylioppilastalolla. Ja mehän olimme heti paikalla.
Tapahtuma alkoi neljältä ja heti ovien avauduttua paikalla oli ihmisiä harvakseltaan. Tämä sopi meille hyvin, sillä tiskeillä ei ollut jonoa, baarimikot ehtivät jutella ja puheensorinakaan ei ollut vielä kovaa (tämä saattaa joskus olla ongelmana Vanhalla) Alakerran salissa esillä olivat tuottajat ja kahvilan puolella oli saatavilla kahvia, viiniä, olutta sekä pientä syötävää. Yläkerran salejen rauhassa pitivät taas majaansa baarien tiskit.
Kyrö Distillery
Suunnistimme ensin alakertaan. Kiersimme pikaisesti katsomassa tiskien tarjonnan ja Kyrö Distilleryn tiskin kohdalla oli pakko pysähtyä. Kyrö on lähtenyt katkeroleikkiin mukaan julkaisemalla 14.2.18 kaksi bitteriä, vaalean Pale Rye Bitterin ja tumman Dark Rye Bitterin. Alunperin tuotteita oli tarkoitus tulla vain yksi, mutta tuotekehityksen aikana joukosta erottui kaksi niin hyvää ja niin erilaista tuotetta, että Kyrön väki päätti pullottaa molemmat.
Vaalean tislatun, omalaatuisen katkeron valmistamiseen on käytetty muun muassa kuusta ja koivua, hedelmäisyyttä tuovat humalat ja maussa leijuu taustalla savuinen terva. Edustaja kuvaili makua kuin kesäiseksi metsäksi. Tämä sopii kuulemma erittäin hyvin esimerkiksi aperitiiviksi tai tonicin kanssa.
Tumma versio taas on maseroitu eli uutettu tuote, jonka valmistamiseen on käytetty paljon erilaisia juuria, kuten raparperin, lakritsin ja katajasavustetun voikukan juurta. Tämän tammitetun, Fernet-Branca -tyyppisen digestiivin valmistusaineet ovat pitkälti ruuansulatusta edistäviä.
Nappasimme tiskiltä vielä juomat. Miehen Koskue Old Fashioned (Koskue, appelsiinisiirappi, Angostura) oli erittäin hyvä. Todella pehmeä ja miellyttävä. Itse otin Dark Sourin (Dark Rye Bitter, sitruuna, orgeat, valkuainen) oli hyvin lakritsimainen ja suuhun jäi sellainen voikukkamainen happamuus. Itse pidin sekoituksesta, mutta mies valitteli juoman olleen epämiellyttävää. Näin ne maut vaihtelee, eikä niistä kuulemma voi kiistellä.
Siirryimme seuraavaksi yläkertaan ja baarien tiskien pariin.
Palace
Palace avattiin uudelleen marraskuussa kesken kiireisimmän pikkujoulukauden. Yli 40 uutta työntekijää ovat kuulemma sujahtaneet paikoilleen saumattomasti ja hyvä porukka sai ravintolan sekä baarin käyntiin pikavauhtia. Mies pysähtyi ihastelemaan myös esillä ollutta ravintolan viinilistaa, joka vilisi erikoisuuksia ja tuttuja herkkuja. Yleensä tuollaisen listan kasaamiseen menee vuosia. Nyt se on tehty parissa kuukaudessa.
Palacen baarin drinkkilista sisältää twistattuja klassikoita, jotka ovat näin ollen myös suosituimpia. Gin&Tonic, Negroni ja tietenkin Martini (ravintolalla käytössä Martinikärry) pitävät pintansa. Sake Sour, jossa on ruusuvettä ja sitruunaa, tuli myös herroille mieleen suositumpien joukossa. Kuulosti jännittävältä! Drinkkilista on pian vaihtumassa keväisempiin makuihin ja tapahtumassa saatiinkin kokeilla pari mahdollisesti uudelle listalle päätyvää juomaa. Valitsimme Palaceoloman (tequila, sitruuna, guava, agave), Palacen version Palomasta. Keväinen vaalean korallinpunainen drinkki oli kevyt ja raikkaan hedelmäinen. Näitä sopisi siemailla rannalla. Tai vaikka Palacen terassilla kesäauringon paahtaessa ja merituulen puhaltaessa… ai että….
Seuraavaa mahdollista trendiä kysyttäessä arvaukseksi tarjottiin Italiaa ja etenkin vermuttia. Kepeämpään suuntaan oltaisiin siis menossa.
Menimme myös hieman henkilökohtaisuuksiin ja kyselimme baarimestari Joelilta hänen suosikkidrinkkiään. Hetken miettimisen jälkeen vastaukseksi tuli Boulevardier, joka on siis Negroni, jossa gini vaihdetaan viskiin. Drinkkien elementeistä Joel valitsi suosikikseen viskin, etenkin skottiviskin. Jännittävä valinta! Keskustelimmekin hetken siitä kuinka skottiviskit on totuttu juomaan puhtaina ja kuinka niihin minkään sotkeminen on toisille lähes pyhäinhäväistys. Ehkäpä cocktaileissa saadaan viskille lisää juojia, kun useammat tottuisivat niiden makuun. Ja onhan skottiviskeissä palettia mihin tahansa suuntaan, on kepeää ja hunajaista tai savuista ja turpeista. Jokaiselle jotakin.
Palacen baari on auki tiistaista perjantaihin klo 11:30 – 00:30 ja baarin puolelta saa myös syötävää. Listalla on joka päivä viisi pientä annosta, joista aina yksi on makea. Jos et siis halua mennä syömään Palacen koko menua, pienen maistiaisen saa baarin puolella. Pitää ehdottomasti mennä testaamaan, viimeistään kesällä kun terassi on auki.
Eteläranta 10
GoldFish
Jatkoimme seuraavaksi GoldFishin tiskille. GoldFish on BW-restaurantsin elokuussa 2018 Korkeavuorenkadulle avattava baari. Tyyli tulee olemaan klassinen american bar modernilla twistillä ja erinomaisella palvelulla. Tiskin takana ollut Andy painotti palvelua moneen kertaan ja tämä tulee kuulemma näkymään baarin toiminnassa. BW-ravintolat tunnetaan enemmän ruokapaikkoina, mutta GoldFish tulee olemaan nimenomaan cocktailbaari. Toki american barin konseptiin on aina kuulunut pienet suolapalat, ja pieniä ruoka-annoksia tulee saamaan myös tästä baarista. Samaan taloon Korkeavuorenkatu 21:een, siihen Designmuseon viereen, tulee myös saman yhtiön ravintola.
Andyn oma suosikkidrinkki on Daiquiri, sillä hän pitää kovasti rommista ja juoman raikkaudesta. Tämä drinkki on myös hyvä testi osaamisesta, sillä helpolta vaikuttava cocktail vaatii ammattitaitoa, jotta se olisi täydellinen.
Suosikkielementikseen Andy valitsi jäät, sillä jäät ovat se, joka vaikuttaa kaikkeen cocktailissa. Jäävalinta määrittelee juoman kylmyyden, kuinka nopeasti se vettyy, miltä se tuntuu juoda ja miltä se näyttää lasissa. Jäitä on nykyään niin erilaisia. On isoja blokkijäitä, on pallon muotoon tehtyjä jäitä, on jopa personoituja leimattuja jäitä. Ohut murskattu jää vesittää juoman nopeasti ja pilaa sen.
Otimme täältä juomaksi Negronin, jossa oli käytetty kahta erilaista katkeroa. Toisena oli Mondino Amaro ja toisena Chinato Rovero Calisaya, joka tehdään Barbera d’Astista! Ehkä yksi parhaista Negroneista ikinä. Mausteinen ja pehmeä. Ei yhtään lääkkeinen vaan erittäin tasapainoinen.
Korkeavuorenkatu 21 (elokuu 2018)
Kämp Bar
Kämp Bar hotelli Kämpissä on yksi Suomen ikonisimpia baareja. Upeat puitteet, klassinen ja elegantti miljöö sekä sijainti aivan keskellä kaupunkia ovat varmasti Kämpin valttikortteja. Baari on ollut toiminnassa vuodesta 1887 ja tämä näkyy myös baarin suosituimmissa juomissa. Kämpissa suosituimpia ovat samppanja, klassikot kuten Martini, Negroni ja Old fashioned sekä yllätttäen tee. Teetä menee sekä iltapäiväteenä (valikoima on kuulemma aina laaja) sekä teepohjaisina drinkkeinä.
Tulevaisuuden suuntaukseksi pääbaarimestari Joona uskoi muodostuvan ekologisuuden ja raaka-aineiden kokonaisvaltaisen käyttämisen. Ekologisuus näkyy jo Kämpinkin toiminnassa, pillit on vaihdettu metallisiin ja kaikesta kertakäyttöisestä on pyritty luopumaan.
Joonan omia suosikkidrinkkejä ovat Old fashioned, Manhattan ja Boulevardier. Vahvojen makujen mies.
Suosikkielementikseen hän valitsi tasapainon ja sen, että juomassa on joki “juttu” joka jää mieleen. Tottahan se on, hyvä drinkki on aina tasapainoinen ja jos siellä on vielä jokin, joka pistää ajatukset palaamaan samaan paikkaan uudestaan, ollaan voittajajuoman äärellä.
Juomaksi valikoitui Pomme&Ginger (calvados, Dom Perignon-valkoinenteesiirappi, inkivääri, lime, gingerbeer), joka oli raikas ja ihanan inkiväärinen. Tykkäsin kovasti.
Kämp Bar on muuten auki joka ikinen päivä, myös jouluna ja juhannuksena. Baari avataan ennen puoltapäivää ja se sulkeutuu puolenyön jälkeen. Eli jos joskus tulee tarve, että tarvitsisi päästä rauhalliselle lasilliselle kesken kaoottisen perhejoulun, tänne voit karata nauttimaan harmonisesta tunnelmasta.
Pohjoisesplanadi 29
Grotesk
Groteskin baari tuntuu olevan hyvinkin suosittu tällä hetkellä. Tai sitten asun jossain kuplassa, jossa tuntuu vain siltä. Varsinkin kesäisin sisäpihan terassi vetää väkeä. Eikä kyllä ihme. Groteskin cocktailit ovat aina olleet mielestäni tasapainoisia ja hyviä. Tällä kertaa tiskin takana heilui Max. Hän kertoi, että Groteskissa suosittua on tällä hetkellä klassikot, viski sour pitää pintansa. Usein pyydetään “jotain kirpeetä, jotain kivaa”. Trendit tulevat ja menevät ja Groteskin pitämissä koulutuksissa ihmiset kyselevät todella innokkaasti, ovat tiedonhaluisia tässäkin aiheessa. Yhä laajempi kirjo alkoholeja on noussut yleisön tietoon, eikä suomalaiset lähde enää baariin hakemaan vodkapohjaisia juomia. Keittiötekniikat juomien tekemisessä nousevat kokoajan suositummaksi ja Max epäilikin tulevaisuuden tuovan entistä enemmän yhteistyötä keittiön kanssa sekä rohkeampaa kokeilua juomien valmistukseen.
Maxin suosikkijuoma on Daiquiri ja lempielementikseen hän valitsi maidon. Tai siis maidot. Erilaisiin maitoihin saa hyvin ujutettua makuja ja niistä on kuulemma helppo tehdä erilaisia sekoituksia. Hän harmitteli sitä, kuinka aikanaan Valkovenäläinen aiheutti maitopohjaisille juomille juntin maineen. (Itse olen Ville Vallaton -sukupolvea ja traumat ovat elinikäiset…)
Groteskilta valikoitui maistettavaksi Anti Sour (Maker’s Mark, suklaaxante, sweet&sour mix), jonka koristeena oli vain jännittävä pronssinvärinen syötävän maalin veto lasin reunalla. Juoma oli jännittävä. Suklainen Xante puski läpi maussa. Aluksi juoma maistui lähinnä oudolle, mutta pian siihen kasvoi kiinni ja se olikin todella hyvää.
Ludviginkatu 10
Son of a Punch
Son of a Punchilla olikin erikoinen ständi. Koska SOAP on yhtiö, jolla on tällä hetkellä Helsingissä neljä baaria ja napolilainen pizzeria (jossa tietty on myös se baari), joutuivat he yhdellä ständillä edustamaan useampaa baaria. Ratkaisu tähän? Joka tasatunti pyörähtävä tiski. Kyllä. Luit oikein. SOAP:n ständillä vaihdeltiin kahden baarin välillä pyöräyttämällä pyöreää ständiä, jonka toisella puolella oli perinteinen baaritiski ja toisella puolella “puhelinkioski” josta soittamalla pystyi tilaamaan Margaritan ja siinä odotellessaan kuunnella tarinan juoman taustalla. Margarita oli käsittämättömän hyvä! Tasapainoinen, sopivan hapan ja taustalla oli hienoinen savuaromi. Paras Margarita ikinä!
Nappasin ständillä yhtiön toimitusjohtajan Samin rupattelemaan hetkeksi. Sami kertoi, että SOAP:n baareissa ei voi oikein sanoa, mikä on suosittua tällä hetkellä, sillä ihmiset ovat oppineet heidän paikoissaan juomaan konseptin mukaan. Jokaisessa paikassa kun oma tunnelmansa, oma listansa ja hyvinkin erilainen tyyli tehdä asiat. Tulevaisuudesta Sami pohti hetken ja päätyi sitten siihen, että katkerot ovat hänen mielestään tulleet jäädäkseen. Ihmiset eivät ole vielä päässeet sinne asti mihin katkerot voivat meidät viedä. Sami myös ajatteli, että drinkkimaailma voisi hajautua kahtia, toinen suunta olisi oudompaan, kokeilevampaan suuntaan menevä ja toinen hyvinkin yksinkertaiseen, perusmakuihin suuntaava. Jännityksellä odotamme mitä siis SOAP:n tyypit keksivät jatkossa.
Samin oma suosikkijuoma on Daiquiri. Tässä vaiheessa nauroimme kertoessamme, että täällä väki jakautuu selkeästi kahtia. On Daiquiri-miehiä ja Boulevardier-miehiä. Puolet rakastaa tummia ja katkeria makuja kun toinen puoli pitää vaaleista ja kirpeistä juomista.
Suosikkielementikseen Sami valitsi sitruksen ja lasit. Lasi tuo juomaan paljon, se määrittää koko tunnelman. Joskus saattaa olla tilanne, että haluaa juoman jossain tietyn mallisessa lasissa. Sillä ei niin ole väliä mitä lasissa on, mutta jos fiilis on että lasissa pitäisi olla jalka, saattaa matalassa lasissa tuleva hyvä juoma olla silti karvas pettymys. Kiittelinkin Samia siitä, että olen käynyt heidän baarissaan ja menussa oli lasien kuvat.
Liberty or death – Erottajankatu 5
100 Dogs – Malminrinne 1
Books & Antiques – Malminrinne 1
Trillby & Chadwick – Katariinankatu
Pizzeria Via Tribunali – Sofiankatu 4
Runar
Runarin tiskillä touhusivat Long ja Turo. Turo kertoi Runarissa suosittua olevan etenkin GT ja muut ginipohjaiset juomat, raikkaus on vallitseva maku, erilaisia sour-juomia menee paljon ja klassikot pitävät pintansa. Paljon menee myös viiniä ja olutta, onhan Runar hotelli F6:n yhteydessä. Turo ei usko mitään suurta uutta muutosta tulevan cocktail-sceneen pariin vuoteen. Toki someilmiöt voivat aiheuttaa nopeita muutoksia, mutta niitä on mahdoton ennustaa. Joku baarimikko jossain tekee jotain ja pian se on levinnyt maailman ympäri. Tokihan mocktailien tulosta on pitkään puhuttu, mutta Turo mietti, että pitää vain odottaa mitä milleniaalit haluavat nyt kun alkavat baareihin päästä. Onhan se omasta mielestäni outoa tulla baariin juomaan alkoholittomia juomia. Mocktailien suosion toitottaminen on vähän kuin yrittäisi saada ravintoloita lopettamaan hellojen ja uunien käyttämisen siksi että raakaruoka alkaa olemaan suosittua. Alkoholi on kuitenkin se baarien pääasiallinen myyntituote. Sen ympärille koko bisnes on rakentunut. Toki on hyvä että mocktaileista puhutaan ja alkoholittomat ihmisetkin saavat mukavaa juotavaa baarissa. Tärkeää Turon mielestä oli myös baarin fiilis, sillä ihmiset ovat alkaneet pikkuhiljaa valitsemaan baarinsa fiiliksen mukaan, vähän kuten ravintoloita valitaan genren mukaan. Ethän itsekään mene intialaiseen jos haluat hienostella. Tai mene salakapakkaan kun haluat tanssia.
Longin sekoitellessa meille Dalla Soloa (manteli, jogurtti, korianteri ja Cinzano Bianco) kyselin hänen henkilökohtaista suosikkijuomaansa. Long pitää eniten Palomasta ja Hanky Pankystä. Tärkein elementti juomassa on hänen mielestään balanssi. Jokaisella juoman osalla täytyy olla tarkoitus. Miksi lisätä juomaan jotain mikä ei tuo juomaan lisäarvoa. Erittäin hyvin sanottu siellä tiskin toisella puolen. Dalla Solo, joka on saanut nimensä Star Warsin mukaan, oli erittäin kaunis. Vaalean vihreä, pehmeän makuinen ja paahdetut mantelit toivat suuhun osuessaan hauskaa tekstuuria ja aivan erilaista makua väliin. Jäät vilkkuivat kirkkaina vihertävän maitomaisen juoman joukossa ja toivat todella Star Wars fiiliksen.
Fabianinkatu 6
Liput tapahtumaan maksoivat 10€ ennakkoon tai 15€ ovelta. Lipun hintaan kuului narikka sekä 5€ käyttörahaa SeamChip-kortilla. Drinkit maksoivat 5-6€ ja sisälsivät noin 2cl alkoholia. Sellaisia mietoja ja/tai lyhyitä drinkkejä, joita voi maistella useampiakin.
Kaikenkaikkiaan tapahtuma oli mainio! Vaikka suurin osa baareista oli jo tuttuja, oli kiva käydä kokeilemassa montaa kerralla ja turisemassa hieman baarien meiningistä. Ikävä kyllä meillä oli menoa illemmalla eikä lauantainakaan ehditä uudestaan, olisi ollut kiva käydä vielä tarkemmin alakerran tuottajiakin läpi. Toivottavasti tästäkin saadaan vuosittainen tapahtuma ja lisää baareja mukaan.
Keittiön kiemuroita 