Kategoria: Ruoka

Taas löytyi aarteita Rekosta kun Jusalan tila aloitti jälleen lihatoimitukset. Jusalan tila kasvattaa haikkuja eli ylämaankarjaa, siis niitä ihania tukkalehmiä. Haikut saavat elellä vapaasti niittylaitumella kesät talvet ja syödä heinää ja sitä mitä nyt laitumella sattuu kasvamaan. Jusalan tilan eläinten kuulumisia voit seurata Facebook-sivuilta. Pakastin siis pullistelee taas herkkuja ja ensimmäisenä pääsivät tositoimiin potkakiekot.

Osso buco on milanolainen ruokalaji ja se tarjotaan yleensä gremolatan ja risoton kera. Kaapista löytyi vielä ripaus sahramia, joten otettiin kylkeen “paikallinen” versio, eli risotto milanese. Potkakiekot vaativat pitkän haudutuksen ja mitä pidempi, sitä parempi. Eli anna ruuan hautua rauhassa niin et saa sitkeää lihaa. Tämän reseptin voit tehdä myös tavallisesta naudasta, vasikasta, hirvestä tai muusta elikosta.

Osso buco

3-4 potkakiekkoa
3 rkl oliiviöljyä
vehnäjauhoja
2 sipulia
2 porkkanaa
2 sellerinvartta
2 valkosipulin kynttä
1,5 dl kuivaa valkoviiniä
5 dl lihalientä
1 tlk tomaattimurskaa tai tomaatteja
suolaa
mustapippuria
oreganoa
timjamia
0,5 sitruunan kuori

Pilko kasvikset ja leikkaa potkakiekkojen reunaa kiertävään kalvoon viiltoja muutaman sentin välein, etteivät kiekot käpristy paistettaessa. Sekoita jauhojen sekaan hieman suolaa ja pippuria ja pyörittele potkat jauhoissa. Kuumenna padassa tai pannulla hieman öljyä ja paista kiekot molemmin puolin kauniin ruskeaksi. Nosta potkat pois ja lisää hieman öljyä tai voita. Freesaa kasvikset. Jos käytit pataa paistamiseen, lisää kasvisten joukkoon viini ja kiehauta. Jos käytit pannua, siirrä kasvikset pataan ja lisää pannulle viini, kiehauta ja kaada kasvisten päälle. Lisää tässä vaiheessa pataan paistetut potkakiekot, tomaatti, mausteet ja lihalientä niin, että lihat peittyvät. Raasta pinnalle vielä vähän sitruunankuorta.

Siirrä pata kannella peitettynä 175°C uuniin hautumaan ainakin kahdeksi tunniksi. Valmista odotellessasi gremolata. Risotto kannattaa tehdä vasta kun osso buco on jo valmista.

Gremolata

1 nippu persiljaa
1 valkosipulinkynsi
1/2 sitruunan raastettu kuori
hyppysellinen suolaa
loraus oliiviöljyä
ripaus pippuria

Kuori valkosipulinkynsi ja laita se mortteliin suolan kera. Hiero tahnaksi.
Lisää mortteliin raastettu sitruunankuori, ripaus pippuria ja hienonnettu persilja.
Hiero taas lähes tahnamaiseksi. Kaada päälle vielä loraus öljyä niin että seos on paremmin käsiteltävissä.

Risotto milanese

2 salottisipulia
1 varsisellerin varsi
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
n.200g Arborio-riisiä
2 dl kuivaa valkoviiniä
n. 8 dl kuumaa lihalientä
hyppysellinen sahramia
pari kourallista parmesaania raastettuna
n.25g voita
suolaa, mustapippuria

Hienonna kasvikset ja raasta parmesan hienoksi.
Kuumenna pannulla tai kattilassa hieman oliiviöljyä ja kuullota kasvikset siinä. Madalla lämpöä ja lisää sekaan riisi. Kuullota riisiä jatkuvasti sekoittaen kunnes se on läpikuultavaa. Varo ettei riisi kuitenkaan pala tai saa edes yhtään väriä.

Kaada päälle valkoviini ja sekoita jatkuvasti. Jatkuva sekoittaminen on samettisen risoton salaisuus, sillä sekoitettaessa riisin pinnalta irtoaa tärkkelystä, joka saostaa lientä. Kun viini on lähes kokonaan imeytynyt ala lisäämään lihalientä noin desi kerrallaan. Sekoita ensimmäiseen desiin sahrami. Hämmennä risottoa edelleen jatkuvasti ja lisää lientä aina kun edelliset ovat lähes kokonaan imeytyneet. Jatka näin kunnes riisi on al dente, eli kypsää, mutta siinä on edelleen purutuntumaa. Voi olla että kaikki lihaliemi ei mene tai sitten voi olla että tarvitset enemmän. Aikaa tähän menee noin 15-20min. Risoton tulee olla löysää, sillä lailla hiljalleen valuvaa. Ota risotto pois levyltä ja sekoita joukkoon parmesan ja voi. Mausta vielä tarvittaessa suolalla ja pippurilla.

Ystäväni aikoinaan deittaili yhdysvaltalaisia tyttöä ja kertoi hänelle tekevänsä poronkäristystä. Tyttö nauroi hänelle ja kysyi tekeekö hän seuraavaksi haudutettua joulupukkia? Poro oli tytölle taruolento, eiköhän nyt sellaista voisi kukaan syödä…

Tämä ihanan kermainen porokeitto on meillä tasaisesti ruokalistalla näin talvisin. Tähän voi käyttää vähän ”huonompiakin” paloja porosta, sillä keittoa voi hauduttaa useamman tunninkin. Itse käytin tällä kertaa kylkeä, joka on omiaan juuri tällaisissa pitkään haudutetuissa ruuissa.

Kermainen porokeitto

voita
1 sipuli
n.300g poroa
2 tl suolaa
3 isoa perunaa
8 dl vettä
2rkl kasvis- tai riistafondia
palsternakkaa
2 porkkanaa
2 dl kermaa
100 g maustamatonta tuorejuustoa
10 kokonaista mustapippuria
persiljaa keiton pinnalle

Pilko poro ja juurekset sopiviksi paloiksi.
Kuullota poroa sekä sipulia voissa kattilassa, mausta suolalla. Lisää päälle juurekset, vesi, fondi, tuorejuusto ja mausteet.

Anna kiehua hiljalleen ainakin puoli tuntia, tai jopa parikin tuntia, käyttämästäsi lihasta riippuen. Kun poro ja juurekset ovat kypsiä, lisää kerma ja kiehauta vielä kerran.
Koristele halutessasi persiljasilpulla.

Mafiaelokuvissa miehet tuntuvat aina syövän lihapullia. Täällä pohjolassa lihapullat syödään yleensä aina kermakastikkeessa perunoiden kanssa. Nämä punaviinillä maustetut, ihanassa tomaattikastikkeessa muhineet herkkupallerot ovat taas omiaan pastan kanssa. Vielä ripaus hyvää juustoa päälle. Ylijääneet lihapullat voi sujauttaa leivän väliin ja pakata vaikka evääksi.

Henri Alen saikin jo Suomen sekaisin Mutti-tomaattimurskasta ja hyllyt hetkeksi tyhjäksi. Jos et ole lähtenyt hypetykseen mukaan, suosittelen kokeilemaan. Ero perusmurskaan on hurja. Maista vaikka suoraan purkista. Jos murska on pahaa “raakana” ei se ole hyvää kypsänäkään. Varsinkin tomaattikastikkeissa, tomaattikeitoissa jne. missä tomaatti on pääraaka-aine, kannattaa sen laatuun satsata. Tällä kertaa meillä oli kaapissa vain kokonaisia tomaatteja, joten reseptistä poiketen käytin niitä ja rikoin tomaatit vasta kattilassa. Näinhän se kokkaus toimii, jos jotain puuttuu, korvaa se sillä mitä kaapissa on.

Lihapullat tomaattikastikkeessa

Lihapullat:

800g sika-nautajauhelihaa
2-3 palaa leipää
0,5 dl punaviiniä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl kuivattua persiljaa
1dl parmesania raastettuna
2 munaa

Tomaattikastike:

1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
Oliiviöljyä
2 tlk Mutti-tomaattimurskaa
0,5 rkl kuivattua basilikaa
0,5 rkl kuivattua oreganoa
1 tl sokeria
1dl punaviiniä
Suolaa ja pippuria

Valmista ensin kastike. Kuutioi sipulit hienoksi ja kuullota niitä hetki oliiviöljyssä niin, että ne ovat pehmeitä, mutta eivät ruskeita. Lisää muut aineet ja anna kiehua hiljalleen matalalla lämmöllä ainakin pari tuntia.

Lihapullia varten leikkaa leivistä kuoret pois ja laita ne pehmenemään tilkkaan punaviiniä. Viinin määrä riippuu leivän kuivuudesta. Leivän tulisi olla kosteaa, mutta ei märkää, ettei taikina vetisty liikaa. Hienonna sipulit ja leipä, sekoita ne muiden aineiden kanssa jauhelihan joukkoon. Sekoita kunnolla, jotta kaikki aineet ovat varmasti sekaisin.

Muotoile taikinasta haluamasi kokoisia lihapullia. Itse pidän pienemmistä. Paista lihapullat pannulla oliiviöljyssä tai uunissa 175 asteessa 25min.

Kun kastike on hautonut pari tuntia, kippaa valmiit lihapullat kastikkeen joukkoon ja anna hauduta vielä n.20 minuuttia.

Tässä vaiheessa on hyvä hetki keittää pasta. Esimerkiksi spaghetti käy tomaattikastikkeen kanssa mainiosti. Kruunaa annos lautasella vielä kunnon kasalla raastettua parmesaania.

Gumbo on Louisianasta kotoisin oleva pataruoka. Tämä paikallinen “pyttipannu” voi sisältää miltei mitä tahansa; lihaa, kasviksia tai äyriäisiä. Erikseen tai kaikkia yhdessä. Pysyvänä piirteenä on roux-rasvasuurusteella sakeutettu kanaliemi ja “pyhä kolminaisuus” selleri-sipuli-paprika.

Tähän gumboon sujahti broilerin lisäksi chorizoa ja bataattia. Bataatti suurustaa kivasti lientä entisestään ja halusin gumbon olevan vielä enemmän keittomaista, joten raastoin puolet bataatista. Perinteisesti gumbo tarjoillaan laittamalla pieni määrä riisiä kulhon pohjalle ja “soppa” siihen päälle, mutta tämä toimii bataatin ansiosta sellaisenaankin. Mitenkään kaunista tai kuvauksellista tämä ruoka ei mielestäni ole, mutta sitäkin maukkaampaa. Pehmeästi hyrisevä tulisuus ja mausteiset makkarat lähes makeassa bataattisessa liemessä… Mahtava ruoka loskaiseen talvipäivään kun tekisi vain mieli hautautua sohvan nurkkaan peiton alle.

Kana-bataattigumbo

oliiviöljyä
400 g broilerin paistileikettä (siis reittä ilman luita)
200 g chorizoa tai muuta mausteista raakamakkaraa
1 paketti pekonia
½ tl cayennepippuria
1,5 tl paprikajauhetta (mielellään savustettua)
mustapippuria
suolaa tarpeen mukaan
2 rkl vehnäjauhoja
1-2 sipulia
1-2 paprikaa
1 mieto chili
2 varsisellerin vartta
4 valkosipulinkynttä
1 bataatti
7 dl kanalientä
reilusti timjamia
chilirouhetta
1 laakerinlehti
tuoretta lehtipersiljaa

Pilko kaikki aineet suupalankokoisiksi paloiksi (ruoka syödään lusikalla). Hienonna kuitenkin valkosipuli ja chili pieneksi ja halutessasi raasta osa bataatista. Mausta kanat paprikalla, cayennepippurilla, suolalla ja mustapippurilla.

Paista kaikkiin lihoihin kaunis väri oliiviöljyssä isossa kattilassa. Nosta lihat pois, mutta jätä irronnut rasva kattilaan. Lisää päälle vehnäjauhot ja kypsennä niitä sekoitellen, kunnes ne ovat tummia, mutta eivät palaneita. Oikea väri on aika lähellä bataatin kuoren väriä. Chorizon mausteethan värjäävät jauhot heti oranssiksi.

Kun roux eli suuruste on sopivan väristä, lisää sekaan sipulit, selleri ja paprikat. Tarvittaessa voit lisätä vähän oliiviöljyä. Anna kypsyä muutama minuutti ja lisää sitten bataatit, lihat, timjami, laakerinlehti ja tujaus chilirouhetta. Pyöräytä muutaman kerran ja kaada päälle liemi.

Anna hautua matalalla lämmöllä 35-45 minuuttia. Maista tarvitseeko lisää mausteita ja koristele lehtipersiljalla. Tarjoa joko sellaisenaan tai riisin kera.

Italiassa jokaisella nonnalla (eli mummolla) on oma reseptinsä tomaattikastikkeeseen. Suomen vastine lienee karjalanpaisti. Äitini on kotoisin Pohjois-Karjalasta ja hänellä on, kuten hänen äidilläänkin oli, oma resepti karjalanpaistiin. Näin taitaa olla joka suvulla ja jokaisen resepti on heille se ainoa oikea. Mutta ajat muuttuvat ja niin muuttuvat reseptitkin. Mummi laittoi kuulemma aina paistiin vain maustepippuria, äiti taas laittaa paistiin vain mustapippuria. Mustapippuri lienee ollut aiemmin vaikeampaa saada ja kalliimpaa kuin maustepippuri, mutta on meille nykyään perusmausteita. Itse vedin reseptit yhteen ja laitoin molempia! Meidän suvun karjalanpaisteihin ei muuten porkkanoita laiteta, eihän se olisi enää karjalanpaistia lainkaan…

Karjalanpaisti

1,5 kg karjalanpaistilihoja (nautaa ja sikaa)
Voita
2 rkl vehnäjauhoja
4 sipulia
4 laakerinlehteä
Suolaa
n.20 mustapippuria
n.20 maustepippuria

Ruskista lihat pienessä määrässä voita paistinpannulla. Loppuvaiheessa lisää lihojen päälle jauhot ja anna niidenkin vielä ruskistua hetki. Laita sitten lihat, sipulit ja mausteet pataan ja lisää vettä niin että aineet juuri peittyvät.

 

Laita pataan kansi päälle ja pata 125 asteiseen uuniin useaksi tunniksi. Mitä kauemmin paisti on uunissa, sitä parempaa siitä tulee. Jätä siis paisti uuniin hautumaan vaikka yön yli.

Tarjoa karjalanpaisti keitettyjen perunoiden, puolukoiden ja ruisleivän kanssa. Kylkeen sopivat myös maustekurkut ja säilykepunajuuret.

Meillä on tosiaan pakastin hyvin varustettu puolukoilla, hyvästä satokaudesta johtuen. Näitä nyt sitten pitäisi yrittää syödä, joten kun päätin tehdä vapaapäivänä kolme ruokalajia, päädyin puolukkajälkkäriin. Pikainen googlaus johti soppa356:een. Tämä on Arlan omia reseptejä ja hapatettu kerma kiinnosti uutena tuotteena. Siispä resepti testiin.

Puolukkavaahto oli hyvää. Se ei ollut liian makeaa vaan juuri sopivan hapanta aikuiseen jälkiruokamakuun. Toivottavasti Arla pitää hapatetun kerman valikoimissaan, jotta tähän reseptiin voisi palata myöhemminkin. Tavallisesta kermasta tehtynä kun resepti olisi varmasti turhan makea.

Puolukka-vaniljavaahto

2 liivatelehteä
2 1/2 dl (noin 200 g) puolukoita
1 dl sokeria
2 munanvalkuaista
1 prk (2 dl) Arla Lempi hapatettua kermaa
1/2 vaniljatanko tai 1tl vaniljauutetta
1 1/2 rkl vettä

marenkia koristeluun

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan.
Ota puolukoista puolisen desiä sivuun koristelua varten ja sekoita loppujen joukkoon sokeri. Poraa puolukat sauvasekoittimella soseeksi.

Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja toisessa kulhossa kermaa niin, että siihen jää vatkaimesta kuviot. Lisää kerman joukkoon vanilja, joko uute tai siemenet (puolita tanko pitkittäin ja raaputa siemenet sisältä).

Kuumenna vesi ja liuota siihen pehmeät, kuivaksi puristetut liivatteet. Sekoita puolukkasose kermavaahdon joukkoon ja lisää perään liivateneste ohuena nauhana kaataen ja kokoajan sekoittaen. Lisää sekaan vielä valkuaisvaahto varovasti nostellen, jottei ilmakuplat karkaisi.

Annostele vaahto tarjoiluastioihin ja siirrä jääkaappiin hyytymään pariksi tunniksi tai seuraavaan päivään.

Koristele ennen tarjoilua marenkimurusilla ja säästämilläsi puolukoilla.

Jos sinulla ei ole vaniljatankoa, eikä vaniljauutetta, voi ne korvata vaihtamalla osa sokerista vaniljasokeriksi. Osta aina vaniljasokeria, jossa on niitä mustia pilkkuja. Pilkut ovat oikeaa vaniljaa kun taas vaniliinisokeri on tehty esanssista eikä ole nähnytkään aitoa tavaraa. Vaniljasokeria voit tehdä myös itse laittamalla käytetyt kuivatut vaniljatangot sokeripussiin.

Kasvisruuan ei tarvitse olla salaattia. Sen ei tarvitse myöskään olla rasvaista, saatika mautonta. Kasvisruuan mestareita ovat mielestäni kiistattomasti intialaiset, mutta eivätpä nuo italialaisetkaan kauaksi jää. Tuoreet raaka-aineet, rauhallinen tomaatin kypsennys ja vielä kunnon keko hyvää juustoa kruunaamaan annos. Tästä esimerkkinä pasta alla norma, kevyttä mutta täyttävää.

Pasta alla norman nimestä liikkuu erilaisia teorioita. Jotkut sanovat sen saaneen nimensä Bellinin oopperan, ”Norman” mukaan. Toiset taas vannovat sen olevan taas sisilialaisten perinteistä peruspastaa eli normaalia. Niin tai näin, hyvää se silti on.

Korvaan vaalean pastan usein täysjyväpastalla, varsinkin tomaattikastikkeisissa ruuissa tummempi versio on paikallaan. Tumma pasta on terveellisempää, siitä saa enemmän kuituja ja se nostaa veren sokeriarvoja hitaammin kuin vaalea versio. Siinä on tosin myös voimakkaampi ominaismaku, joka saattaa maistua herkistä kastikkeista hieman läpi. Tästä syystä kannattaakin panostaa jälleen kerran laatuun. Itse pidän De Ceccon ja Barillan täysjyvästä. Pirkalla taasen voi ruokkia vaikka vesilintuja.

Pasta alla norma (Jamie Oliverin tapaan)

2 munakoisoa
3 valkosipulinkynttä
ruukku basilikaa
1 tl kuivattua oreganoa
1tl chilihiutaleita
suolaa ja pippuria
oliiviöljyä
1rkl kapriksia
1rkl punaviinietikkaa
1 tlk kokonaisia tomaatteja
300g täysjyväspaghettia
50g pecorinoa

Pilko munakoisot n. 2cm kuutioiksi. Laita kuutiot siivilään, ripottele päälle suolaa ja jätä valumaan 20 minuutiksi. Pilko valkosipulit sekä basilikan varret, säästäen lehdet myöhemmäksi. Huuhtaise munakoisot ja taputtele kuivaksi talouspaperilla. Laita kulhoon ja ripottele päälle oregano, chili, suolaa, pippuria ja loraus oliiviöljyä. Sekoita hyvin.

Kuumenna iso pannu ja ruskista munakoisot pienessä määrässä öljyä. Voi olla että joudut tekemään tämän useammassa erässä. Lisää kaprikset, valkosipulit ja basilikanvarret munakoisojen kanssa pannulle. Paista vielä 2min.

Kaada seuraavaksi pannulle viinietikka sekä tomaatit. Riko tomaatteja hieman paistinlastalla/kauhalla ja anna kuplutella miedolla lämmöllä 15-20 minuuttia.

Keitä pasta ohjeen mukaan al denteksi, eli niin että pasta on kypsää, mutta siinä on vielä purutuntumaa. Ota pastan keitinvettä kupillinen talteen ja kaada loppu vesi pois. Lisää loraus keitinvettä kastikkeen joukkoon jos se on kovin paksua.

Raasta juusto hienoksi ja laita osa kastikkeen joukkoon. Lisää vielä kastikkeeseen suurin osa basilikanlehdistä revittynä ja  kunnon loraus hyvää oliiviöljyä. Tarkista maut ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Lisää spaghetti kastikkeen joukkoon, sekoita hyvin. Tarvittaessa voit löysentää kastiketta säästetyllä keitinvedellä.

Jaa ruoka lautasille ja ripottele päälle runsaasti juustoraastetta sekä loput basilikanlehdet.

Viinivinkki: Benanti Rovitello Etna Rosso Vendemmio 2010

Kävimme ohi ajaessamme K-supermarket Mustapekassa. Tämä kauppa on ihan ehdottomasti suosikkini, sillä sieltä saat ihan kaiken. Varmasti! Mies kävi kuolaamassa lihatiskillä ollutta Wagyu-härän ulkofilettä (näytti kyllä hyvältä, mutta tällä kertaa jäi tiskiin) ja minä tarkistin pakattujen lihojen hyllyä. Hyllyllähän odotti aarre! Possun kieliä -30%! Onnen päivä! Ostin kaikki kahdeksan hykerrellen ja pitkiä katseita keräten.

Isäni äiti kuulemma aina keitti kieliä ja tämä oli jäänyt äitini mieleen. Niinpä minut opetettiin jo lapsena syömään näitä pehmeän lihaisia herkkupaloja. Suosikkini oli kielen kärki, joka on hieman tiiviimpi tekstuuriltaan kuin muu osa. Ja näytti jännittävämmältä.

Mummoni jalanjäljissä keittelin kieliä aromaattisessa liemessä ja lopuksi keitin liemen kokoon myöhempää käyttöä varten. Kaikki tällaiset liemet kannattaa aina säästää, sillä ne ovat paljon parempia kuin fondeista tai kuutioista tehdyt kaupalliset versiot. Keitä liemi tiiviiksi ja pakasta. Käytettäessä voit lisätä tarvittaessa vettä. Keitetyt kielet jaoin kahtia, osa pakkaseen ja osa heti käyttöön.

Kielien keittoliemi

3l vettä
3 porkkanaa
1 varsisellerin varsi
2 sipulia
3 valkosipulin kynttä
3 laakerinlehteä
10 mustapippuria
10 valkopippuria
5 neilikkaa
3tl suolaa

Puhdista kielet, huuhdo niitä tai laita muutamaksi tunniksi kylmään veteen, jotta mahdolliset verijäämät poistuvat.

Pilko kasvikset ronskeiksi paloiksi. Laita isoon kattilaan vesi, kasvikset, mausteet ja tietysti myös kielet. Keittele hiljakseen pari tuntia, kunnes terävä veitsi uppoaa lihaan vaivatta. Kuori pinnalta vaahto silloin tällöin.

Kun kielet ovat kypsiä, nosta ne pois liemestä. Tässä vaiheessa kielet näyttävät vielä hieman… kieliltä. Tämä helpottaa kun ne kuoritaan. Eli ota kuuma kieli ja kuori pinnasta vaalea kalvo. Terävällä veitsellä tee viilto kieleen ja pinta lähtee vetämällä pois. Jäähtyneistä kielistä pinta ei ihan niin helpolla irtoakaan. Kuorimisen lisäksi otin tällä kertaa hoitokoiralle herkuksi kielen alapinnan ryhmyisen osan, joka on pehmeämpää ja suonista. Ei niin lihaisaa kuin loppu kieli.

Tässä vaiheessa voit pakastaa kieliä, tehdä niistä ruokaa tai laittaa ne painon alle jääkaappiin ja leikata leikkeleeksi. Me söimme heti osan siivutettuna perunamuusin ja piparjuurikastikkeen kera.

Lämmin piparjuurikastike

1rkl voita
1rkl jauhoja
1dl kielien keitinlientä tai muuta lihalientä
1dl kermaa
suolaa ja valkopippuria
ripaus sokeria
2-3rkl piparjuuritahnaa

Sulata pannulla voi ja lisää siihen jauho. Kypsennä hetki ja lisää päälle nesteet.
Keitä hetki miedolla lämmöllä ja mausta. Tarvittaessa lisää nestettä.

Juomasuositus: Tällä kertaa avasimme pullollisen olutta. Fursty Ferret, Badger, Englanti. Amber Ale, 4.4%.

Joskus inspiraation puuttuessa kysyn mieheltä, mitä hän haluaisi syödä. Usein vastaus on cacio e pepe! Eli spagettia juustolla ja pippurilla. Yksinkertaista ja hyvää, mutta ei se mielestäni ole oikeaa ruokaa, joten harvemmin mies saa tahtoaan läpi.

Tällä kertaa kuitenkin toive toteutettiin. Vaikka ruuassa on vain kourallinen ainesosia, sen hallitseminen tuntuu silti olevan hankalaa. Milloin juusto ei levity oikein vaan kasautuu köntiksi astian pohjalle. Milloin maut eivät ole tasapainossa. Milloin suutuntuma on outo ja pasta tuntuu liimautuvan kitalakeen… Roomassa tämä ei tunnu olevan yhtään niin vaikeaa…

No, syteen tai saveen! Tässä reseptiä!

Cacio e pepe eli
juusto ja pippuripasta kahdelle

250g hyvää pitkää pastaa esim De Cecco linguine
100g Pecorino Romano DOP juustoa (osta aitoa, tämä ei ole se kohta missä säästetään)
Runsaasti vastarouhittua mustapippuria

Laita pasta kiehumaan reilusti suolattuun veteen.
Raasta pecorino hienoksi raasteeksi.

Rouhi reilusti pippuria ja paahda sitä kevyesti hetki kuivalla pannulla.
Sekoita kulhossa 3/4 juustosta ja pippurit.

Ota hieman keitinvettä talteen ja sekoita al denteksi keitetty pasta sekä juusto-pippuriseos.
Lisää hieman kuumaa keitinvettä ja sekoita voimakkaasti niin että pastaan tulee kermainen tekstuuri.

Jaa lautasille ja ripottele päälle loput juustosta ja hieman pippuria.
Tarjoile heti.

Jos meni niin sanotusti reisille, kerää juustoklimpit pastan seasta, lisää niihin vähän keitinvettä ja poraa sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää aikaan saatu seos pastaan, sekoita ja leiki että kaikki meni hyvin.

Miehen viinisuositus: Fontanafredda Langhe Nebbiolo 2014 (Alkossa n.16€) Kokeilunhaluisille Rossese Bianco.

Meillä syödään jonkun verran riistaa, riippuen miehen vuosittaisesta saalisonnesta. Monet reseptit vaativat pihlajanmarjahyytelöä, vaikka usein tuon voikin korvata mustaherukkahillolla. Tänä vuonna pihlajanmarjoja tuli paljon ja marjat olivat hyvälaatuisia. Siispä keräsin pakastepussillisen marjoja ja keittelin pienen purkillisen hyytelöä.

Pihlajanmarjat ovat hyvin happamia ja kerääminen ensimmäisten yöpakkasten jälkeen leikkaa vähän pahinta kirpeyttä. Maussa on kuulemma myös paljon eroja puiden välillä ja usein suositellaankin maistelemaan eri puiden marjoja ja valitsemaan maukkaimmat. Pihlajanmarjoja voi kerätä pitkälle syksyyn, vaikka lehdet olisivatkin jo pudonneet. Tietysti alkusyksystä ei tarvitse kilpailla lintujen kanssa, eikä homeiset marjat ole vielä riesana.

Muistathan, että pihlajanmarjat kasvavat puussa ja puiden oksien vahingoittaminen ei ole sallittua jokamiehenoikeuksien perusteella. Kerää siis varovasti vain marjat alaoksilta, oksia varoen. Pihlajan lehtisilmu on marjatertun kiinnityskohdan vieressä, älä siis vahingoita sitä.

Pihlajanmarjahyytelö

500g pihlajanmarjoja
1,5-2dl vettä
400g sokeria

Pese tertuista irrotetut marjat huolellisesti. Laita marjat kattilaan ja lisää vesi. Keitä 15 minuuttia.

Siivilöi mehu. Jos haluat voimakkaamman makuisen hyytelön, painele marjat rikki siivilää vasten ja kerää massa siivilän alta talteen. Lisää sokeri ja keittele hiljalleen 10-15min.

Tee hyytelökoe. Kaada noin ruokalusikallinen mehua kylmälle lautaselle. Jos mehuun voi vetää uran sen umpeutumatta, on hyytelö valmista. Jos taas vako menee umpeen, jatka keittelyä vielä vajaa 10 min.

Kuori mehun pinnalta mahdollinen vaahto ja kaada mehu pieniin puhtaisiin purkkeihin. Jätä pöydälle jäähtymään ja nosta sitten jääkaappiin.

Jos jäähtynyt mehu on hyytynyt, voit jättää purkit jääkaappiin tai viedä kellariin. Hyytymätön mehu täytyy kuumentaa uudelleen ja lisätä hyytelöimisainetta.

Älä keitä marjoja liian kauan, sillä marjojen luontainen pektiini hajoaa hiljalleen keitettäessä. Jos liemi ei meinaa hyytyä, lisää keittämisen loppuvaiheessa puoli desiä hyytelösokeria tai muuta hyytelöimisainetta ohjeen mukaan.