Latva on kuollut, eläköön Latva! Juuri Yhtiöiden 2011 avattu Latva-baari sulki ovensa vuodenvaihteessa ja syntyi uudelleen 2.1.2018 ruokaravintolana Kasarmintorin kupeessa. Latva tarjoaa eurooppalaisia, ajattomia makuja kun taas Juuri keskittyy suomalaiseen makumaailmaan.
Latva-baari oli ystäväni ja minun vakiopaikka. Kävimme siellä useasti GT:llä ohi kulkiessamme ja onhan siellä juhlittu toisen ystäväni polttareitakin. Haikein mielin luin siis uutisia ihanan kapakan sulkemisesta, mutta toisaalta uutuudenviehätyksissäni varasin heti pöydän uudesta Latvasta.
Uutuuttaan kiiltelevässä ravintolassa on sata asiakaspaikkaa sekä baarilounge. Koko salista näkee esteettömästi avokeittiöön, joka jatkuu sulavasti samana tiskinä baariksi. Tiskin toisesta päästä löytyy lasiseinäinen viinikellari. Kaikki on hyvin virtaviivaista ja modernia, juuri minun makuuni. Baariloungen ja ravintolan välille olisin kaivannut jotain estettä, sillä selän takana räkättävät naiset hieman häiritsivät ruokailua. Ehkäpä väliin olisi voinut harkita vaikkapa kasveja.
Meidät ohjattiin pöytään ja ensin tuotiin pieni paperinen lista, jossa oli muutamia snäkkityyppisiä alkupaloja, muutama drinkkiehdotus ja laseittain myytävien viinien lista. Näistä olisimme voineet valita jotain pientä purtavaa ja juomaa menun tutkailun ajaksi. Miestä mikään laseittain myytävistä viineistä ei kuitenkaan kiinnostanut, joten päädyimme ostamaan pullollisen viiniä ja näin ollen jätimme alkudrinkit välistä. Sitten saimme menut, jotka olivat sujautettu nahkakansiin. Ihanat paksut nahkakannet olivat vielä uutuuttaan kovin jäykät, mutta pehmenevät pian mukavasti. Päätimme tilata jaettavaksi kaksi alkupalaa ja kaksi alkuruokaa sekä molemmille omat pääruuat.
Ensimmäisenä saapui pieni keittiön tervehdys, punakaalikimchi, pikkelöityä basilikaa ja kurpitsaa. Erikoinen veto eurooppalaisten makujen ravintolaan. Toki kimchi ja pikkelöidyt kasvikset ovat ajan hermolla, mutta silti tuota olisi voinut odottaa ennemmin crosskitchen tai aasialaisessa paikassa. Tervehdys oli kuitenkin hyvää ja maut täydensivät hyvin toisiaan. Basilika varsinkin oli ihanaa.
Seuraavana saapui leipä. Leipää sai kuulemma ottaa niin paljon kuin sielu sieti, mutta päädyimme tässä vaiheessa vain yhteen palaan. Leipä oli hyvää. Sitkeää. Hapanta. Isoreikäistä. Juuri sellaista mihin kotona pyrin. Erittäin hyvää suolaisen talon voin kanssa. Onneksi leipä ei tullut korissa, olisin syönyt itseni jo siitä ähkyyn.
Tilasimme alkuun snäkkilistalta perunarieskaa ja lardoa sekä paahdettua juurileipää ja savustettua makrillia. Saimme ihanaa ylipaksua paahdettua rieskaa ja suolaista rasvaa. Samaa hyvää leipää paahdettuna ja savuisen rasvaista makrillipyreetä. Annokset olivat yllättävän isot ja osa jäikin syömättä, jotta jaksaisimme aterian loppuun.


Alkuruokana jaoimme annokset. Ensimmäisenä oli kampasimpukkaa, mustajuurta ja Carelia kaviaaria. Mustajuuri toi jykevän, kitkerän maun muutoin lähes makeaan ruokaan, jossa pirskahteli suolaisia kaviaaripalloja. Kampasimpukat olivat kypsennetty täydellisesti, mutta jokin tuossa annoksessa riiteli kokonaisuutena.
Toiseksi alkuruuaksi valitsimme tartarin porvoolaisesta Charolaisin sisäpaistista. Mahtava! Liha pehmeää ja hyvin maustettua. Herkkua jo yksinään, mutta mustavalkosipulivaahto tekee tästä upeaa. Saisinko toisen tuplana, ihan vaan itselleni kiitos?!


Pääruokana molemmilla viiriäinen. Täytetyn linnun seurana marinoituja kirsikoita, punajuurta ja juuriselleripyreetä madeirakastikeella. Osa punajuurista oli savustettu. Olutmarinoitu sipuli oli järkyttävän hyvää. Viiriäisen koivet erityistä herkkua. Yksittäiset elementit ei vaikuuttaneet erikseen, mutta yhdessä toimivat erittäin hyvin.
Jälkiruokana otin muscovadokakkua, banaanijogurttijätskiä ja kinuskia. Suosituksen perusteella kaadettiin alkuviiniä lasiin. Jätskissä todella vahva banaanin aromi. Yksinään se olisi ollut liian voimakas maku, mutta makean, kostean kakun ja lähes kitkerän kinuskin kanssa toimi mainiosti. Viini toimi annoksen kanssa loistavasti.


Naapuripöydästä kuulimme, ettei portviiniä ole listalla. Tästä tulee kyllä iso miinus, vaikka ihana tarjoilija kaivoikin herralle pullollisen jostain vanhan Latvan jäämistöistä. Portviini on parasta! Kyllä sitä pitää listalla olla!
Meille osunut tarjoilijanainen oli erittäin mukava. Iloinen, asiantunteva ja ystävällinen. Ei liian tunkeutuva, johon monet tarjoilijat usein sortuvat, vaikkakin tilannetta ja maistumista kyseltiin usein. Kaikki palaute otettiin kiitollisena vastaan ja negatiivinen luvattiin kertoa eteenpäin, jotta jatkossa asiat olisivat paremmin.
Musiikista huolehti DJ ja volyymi oli meille sopiva. Jossain vaiheessa voimakkuutta nostettiinkin salin täyttyessä. Toisen naapuripöydän rouva yritti siirtää kaiutinta kuitenkin kauemmaksi kun se soi vieressä ikkunalla. En tiedä toimisiko esimerkiksi katossa olevat kajarit paremmin.
Kaiken kaikkiaan ilta oli mainio. Laskukaan ei päätä huimannut. Neljä ruokalajia per naama, pullo valkoviiniä ja kaksi lasia jälkiruokaviiniä maksoi alle kaksi sataa euroa. Ensimmäinen viikko tuo omat ongelmansa, osittain uusi henkilökunta vaatii perehdytystä, eikä ruoka ole vielä ihan Juuren tasolla, mutta ei paha. Ei yhtään paha. Kyllä tästä vielä varmasti hyvä tulee.
Miehen kommentit:
Uuden Latvan viinilista näytti hyvältä. Harmikseni totesin, että kaikki mielenkiintoiset tuotteet myytiin pulloissa. Päädyttiin ottamaan pullo Domaine Guy Robinin Petit Chablista vuodelta 2015. Viini oli hyvä perus, ehkä hivenen makea burgundilainen, jolla surffasi hyvin koko aterian läpi. Ainostaan tartar, joka oli erittäin loistava, olisi kaivannut kylkeen punaisen. Listalta taisi löytyä joku pikku-Barolo vuodelta 2014, joka voisi toimia. Suklaatortun kanssa valitsin Banyulsin, joka toimi ihan ok. Puolison jätskin kanssa ottama muscat oli ehkä hivenen parempi combo. Näin jälkiviisaana, olisi ehkä pitänyt päätyä siihen. Vaikka Latva ei ollut tajunnanräjäyttävä kokemus, suosittelen vahvasti testaamista. Illasta jäi hyvä fiilis.